Le Mans ja Millau Viaduct

Muutama kuukausi sitten aloin katselemaan että mitä kilpailuja pitäisi tänä kesänä käydä katsomassa kun silmiin osui Le Mans:n (eng) 24-tunnin 77. legendaarinen kilpailu  (eng) (13-14.6.). Aikataulukin osui sopevasti kohdalleen, joten netin kautta tutkailemaan että mistä lippuja saisi tilattua.

Liput löytyivät kätevästi kilpailun kotisivujen kautta. Suuremmaksi ongelmaksi muodostuikin majoituspaikan metsästäminen... Viime vuonna paikan päällä oli noin 250 000 katsojaa, joten hotellit ja motellit ovat olleet jo pitkän aikaa varattuja. Ainoaksi mahdollisuudeksi jäikin leiriytyminen leirintäalueelle.

Foorumeita lueskeltuani kävi aika selväksi että radan varrella olevat leirintäpaikat on varattu jo kuukausia etukäteen eikä näin myöhäisessä vaiheessa enää olisi mitään mahdollisuutta saada leirintäpaikkaa itse rata-alueelta. Tutkailin muutaman illan eri mahdollisuuksia googlen kautta, ongelmana oli että suurin osa Ranskan leirintäalue sivustoista oli ainoastaan Ranskan kielisiä, lisäksi oli vaikea löytää sivua josta voisi valita leirintäalueen jonkun kaupungin ympäristöstä.

 

Loppujen lopuksi löysin pari otollista leirintäaluetta siedettävän 10-20km päässä kisapaikasta. Lähetin englannin kielisen sähköpostin molempiin paikkoihin jotta selviäisi että onko heillä paikkoja vapaana (netin varauskoneen mukaan tilaa oli...). Yllättäen toisesta paikasta ilmoitettiin että heillä on totaalisen täyttä, mutta onneksi toisessa paikassa (rataa lähempänä) oli vielä tilaa. Ei muutakuin varaus menemään (kisaviikolla) ja miettimään mitä tavaraa pitäisi ottaa mukaan.

Leirintävarusteet oli helppo valita ja koska yölämpötilatkin näyttivät olevan kohdallaan niin uskalsin ottaa mukaan kesämakuupussin. Enemmän mietintää aiheuttikin sopeva vaatetus... Tuleeko vettä vai onko kuivaa? Pärjääkö shortseilla ja t-paidalla illalla auringon laskettua? Muista ostaa aurinkorasvaa jne.

Le Mans oli vain yksi kohde pitkän viikonlopun aikana. Aikaahan oli tällä kertaa pe-ma. Itse kilpailu alkoi la klo 15:00 ja päättyi su klo 15:00. Toinen kohde oli eteläisessä Ranskassa oleva Millau Viaduct -silta (suom).

Reittivaihtoehtoja tutkailin pitkin viikkoa. Onneksi satuin kysäisemään ranskalaiselta kolleegalta reittisuositusta tuolle välille. Hän ehdotti ajamaan N4-tietä pitkin Ranskassa. On kuulemma lyhin ja hyvin vetävä tie. Tuon suosituksen pohjalta tekaisinkin reitin gepsiin. Lisäksi N4-tiellä ei ole tietulleja, joten siinäkin säästyy rahan menolta ja jonotukselta.

  Ulm - Lemans

Torstai iltasella pakkailin pyörän ja herätys oli perjantai aamuna 04:00... Liikkeelle pääsin lähtemään raikkaassa kesäkuun aamussa noin klo 04:45.
Syy aikaiseen liikkeelle lähtöön oli siinä että halusin olla perillä Le Mans:ssa kohtuu aikaisin, jotta kerkeäisin pystyttää leirin ja käväistä syömässä illallisen kaupungilla.

Ruuhkaa ei ollut oikeastaan missään vaiheessa reittiä ja tuo suositeltu N4-tie oli mukavaa vaihtelua puuduttavalle moottoritie ajelulle. Ei tuossa kuitenkaan mitään silmiä hivelevää maisemaa ollut, mutta liikennettä ei ollut juuri nimeksikkään joten matka taittui kaikessa rauhassa.
Puolet matkasta oli melkoisen viileää ja toinen puolisko todella lämmintä. Lämpötila muuttui jossain vaiheessa Ranskaa kuin veitsellä leikaten!

Koko matkaan (865km) kului aikaa noin 11 tuntia (varauduin noin 14 tunnin matka-aikaan), joten ajorytmi oli kohtuu rento (ei mitään "pakko vääntää nyt yksi tankillinen ilman pysähdyksiä", vaan "tuossapas nätti kahvila, joten hörppäämpäs siellä kahvit").

Le Mans:a lähestyttäessä alkoikin ruuhkat kun ihmiset jonottivat ensin tietullille ja sen jälkeen liikenneympyrään... Noista jonoista pääsi nätisti ohitse moottoripyörällä ihmisten vielä antaessa hienosti tilaa! Ranskalaiset osaavat kyllä hienosti tehdä tilaa moottoripyörille, ei ole minkäänlaista tukkimista ja estelyä. Itse kaupunkia kohti ajaessa törmäsin hassuun näkyyn! Paikalliset traktorikuskit olivat järjestäneet jostain syystä jonkin mielenosoituksen ja hidastivat liikennettä kohti kaupunkia tukkimalla kaikki kaistat traktoreilla!!! Noh, noistakin esteistä pääsi läpi pyörällä ilman ongelmia, mutta jännä huomata kuinka täällä päin maailmaa noita mielenilmauksia järjestetään...

Leirintä-alue löytyi sieltä mistä sen kartan mukaan pitikin löytyä. Paikkavarauskin löytyi (mikä oli hieman yllättävää) joten ei muuta kuin leiri pystyyn!
Tämän jälkeen gepsi ohjaamaan Le Mans:in keskustaan ja etsimään ruokapaikkaa.
Kaupunki oli pukattu todella täyteen autoja ja porukkaa, koska perjantai iltana keskustassa oli kuskiesittelyä ja muuta ohjelmaa. Jälleen huomasin kuinka helppoa pyörällä on liikkua täällä! Seuraat vain paikallisia pyöräilijöitä jonojen ohi ja parkkipaikkakin löytyy hakematta jalkakäytävältä... Hienoa!!!

  Leiri Le Mans Le Mans:n kirkko Tungosta Kilpailun pysti

Kaupungilla tuli pyörittyä jonkin aikaa, sapuskaa heitettyä ääntä kohti ja kuviakin räpsittyä ennenkuin päätin suunntata takaisin leirintäalueelle. Takaisin mennessä poikkesin vielä paikallisessa ruokakaupassa hakemassa ilta- ja aamupalaa sekä pari olutta hyvän ajopäivän kunniaksi.

Aamusella heräsin väkiselläkin kuuden aikoihin loistavasti nukutun yön jälkeen. Ulkona aurinko teki nousuaan ja linnut huutelivat ääni käheänä.
Siinä aamupalaa syödessä suunnittelin reitin sopivalle parkkipaikalle ja vaatetukseksi päätin ottaa t-paidan ja shortsit (ai niin, muistin ostaa sitä aurinkorasvaakin ;o) koska päivästä oli lupailtu todella lämmintä.

Radalle saavuin lauantai aamusella kahdeksan aikoihin. Porukkaa valui pikkuhiljaa, mutta mitään ryysistä ei vielä ollut, koska kisan alkuun oli 7 tuntia aikaa.
Kävin juomassa ranskalaiset kahvit ja päätin suunnata radan reunalla olevaan museoon. Itse asiassa oli loistava ajatus suunnata tuonne museoon näin aikaisin, koska siellä ei ollut porukkaa oikeastaa ollenkaan. Näin ollen pystyin räpsimään kuvia toinen toistaan hienommista autoista ilman mitään odottelua!

 

Päivä meni aluetta kiertäessä (ei kuitenkaan koko yli 13km mittaista rataa, vaan lähinnä radan pohjoispäätä kiertäessä) ja kisan alkua odotellessa. Ennen itse kilpailua rataa kiersi historic sekä eri merkkikerhojen autot. Jossain vaiheessa siellä oli jonkinsortin kilpailulähtöjäkin, mutta niistä ei mitään sen kummempaa tietoa mulla ole.

  Rata-alue

Alueen leirintäalueilla oli varsinainen lippumeri jossa pääosassa oli UK:n ja Tanskan liput. Näyttää siltä että jokaisella telttakunnalla pitää olla jonkin sortin lippu esillä. Janojuomaakin oli arvattavasti nautittu jo kohtuullisia määriä (ainakin tyhjistä pulloista päätellen).
Leirintäalueiden läpi oli hienoa kävellä, koska ihmiset (lähinnä Britit) olivat saapuneet paikalle toinen toistaan hienommilla ja eksoottisimmilla kulkuneuvoilla! Paikalla oli iso liuta Ferrareita, Bentleytä, Aston Martineita, Bugatteja ja ties mitä muita ihme merkkejä!

 

Kilpailu alkoi tasan klo 15:00 ja meteli oli sellainen jotta kiireesti kaivoin taskusta korvatulpat :o)
Nopeuserot olivat melkoiset verrattuna esim nopeinta luokkaa eli LMP1 (mukana mm Peugeot 908 ja Audi R15) ja LMGT2-luokkaa (jossa ajoi esim Mika Salo Ferrarilla nro 82)... Mutkiin LMP1 autot jarruttivat huomattavasti myöhemmin kuin GT2-luokka, samoin mutkista lähtiessä näytti että Ferrarit jäävät paikoilleen seisomaan verrattuna noihin nopeimpiin autoihin.
Jännä oli myös huomata että Audin R15 TDi -autot olivat lähes äänettömiä kiihdytettäessä samoin kuin jarruttaessa oikeastaan mitään pauketta ei putkista kuulunut. Toista äärilaitaa edusti sitten Corvetet (LMGT1-luokka) joista lähti ääntä niin että maa tärisi...

Kilpailun seurantaa helpotti se että alueella oli useita suuria näyttötauluja.
Jotenkin se vaan kummasti kiehtoo tuollaiset lujaa kulkevat ja ääntä päästävät vehkeet, joten radan varrella jaksoi keikkua ja yrittää kääntää päätä oikealta vasemmalle yhtä nopeasti kuin autot porhaltivat ohi :o) Sisälläni taitaa edelleen asustella pikkupoika joka tykkää kaikesta pärisevästä :o)

Valokuvaus ei oikein onnistunut kunnolla, koska koko rata-alue on kierretty todella korkealla aidalla. Tämä juontaa varmaan juurensa vuoden 1955 onnettomuuteen jossa kuoli yli 80 katsojaa. 1999 vuonna mersun CLR autoissa oli vähän ongelmia aerodynamiikan kanssa ja 3 CLR:ää lähti lentoon Mulsannen suoralla, viimeisin lentäen suoja-aidan ylitse.

Päivä oli todella kuuma! Aurinko porotti kisaa seuraavien niskoihin ja käsivarsiin siihen malliin että iltasella katsojien joukosta erottui selvästi ihmiset jotka eivät juurikaan aurinkorasvasta välitä... Mahtoi osalla porukkaa olla tuskainen yö nukkua ;o)

Kisassa riitti tapahtumia vaikka muille jakaa. Itse seurasin kilpailua noin puolille öin lauantaina jonka jälkeen päätin lähteä nukkumaan, koska sunnuntaina olisi yli 900km:n ajo etelä-Ranskaan.

 

Sunnuntai aamu valkeni puolipilvisenä. Säätiedotus oli lupaillut jonkin verran sadetta sunnuntaille. Aamupalaksi suunnitellen reittiä Mulsannen mutkaan, joka oli sunnuntain katselupaikka.
Leiri kasaan, pyörän pakkaus ja liikkeelle. Aamusella kasin aikaan ei ollut liikennettä juuri lainkaan, joten pääsin tuonne Mulsannen mutkaan ilman ongelmia ajelemalla pieniä kyläteitä (Mulsannen suora menee sinne, mutta sattuneesta syystä tie oli juuri nyt suljettu...)

Mulsannen mutka seuraa pitkää Mulsannen suoraa, joten sinne tullaan todella lujaa tiukkaan 90 asteen mutkaan, tästä sitten seuraa kova kiihdytys kohti Arnaugen mutkaa.

Perille päästyäni naatiskelin aamupalaksi patongin ja kahvia samalla kun ihmettelin kisan kulkua. Näpsiskelin kuvia yhteentoista saakka, jolloin päätin lähteä jatkamaan matkaa, koska monta monituista kilometriä odotti nälkäisenä gessun etu- ja takarengasta...

               Britit osaavat koristella leirintäalueenkin ;o)

Mulsannesta lähdin suuntaamaan kohti etelää A28 tietä pitkin Tours:iin, siitä matka jatkui A85 tietä (jossa ei ollut liikennettä oikeastaan ollenkaan) pitkin Vierzon:iin ja edelleen A71 tietä kohti Clemont-Ferrandia.
Parin kymmenen minuutin ajon jälkeen Mulsannesta pikku sade kasteli tien ja siitä edelleen jonkin verran eteenpäin toinen ja kolmas kuuro, mutta Clemont-Ferrandin jälkeen ei vettä enää tullutkaan.

Hieman ennen Clemont-Ferrandia tien varressa oli kylttiä tulivuoresta (eng) nimeltään Puy de Dome joka on tällä hetkellä inaktiivinen nuori tulivuori. En sitten malttanut pysähtyä, koska tulivuori oli sen verran kaukana ettei siitä olisi saanut hyvää kuvaa.

Clemont-Ferrandin jälkeen alkoi tämän hetkisen elämäni kaunein moottoritie A75/E11! Moottoritie mutkitteli kukkuloiden rinteillä ja maisema vaihtui aina mutkan jälkeen eri näköiseksi. Jos olet suuntaamassa Pariisista etelä-Ranskaan niin suosittelen ehdottomasti ajamaan tätä tietä! Tie oli niin mainio että jos minulla olisi ollut enemmän aikaa niin olisin ajanut tien uudelleen toiseenkin suuntaan. LOISTAVA TIE ja kauniit maisemat!!!

  Rautatiesilta jossain

Tien kruunasi vielä maailman korkeimmaksi mainostettu Millau Viaduct silta. Sillan korkein kohta (pyloni) nousee 343m:n korkeuteen ollen näin korkeampi kuin esim Eiffel torni. Sillan kansi kulkee 270m:n korkeudessa alla kulkevan Tarn joen päällä. Silta vihittiin käyttöön joulukuun 14. 2004.

Sillan pohjoispuolella on näköalapaikka sillalle, mutta itse en ajanpuutteen ja ajovarusteiden vuoksi jaksanut lähteä nousemaan ylös mutkittelevaa polkua, joten tyydyin näppäilemään kuvia vähän alempaa.

  Millau Viaduct  Millaun kaupunki

Sillan ylityksen jälkeen jatkoin matkaa kohti Montpellieriä ja siitä A9-moottoritietä pitkin aina Orangeen, jonne pääsin noin kahdeksan aikaan illalla majoittumaan Best Western hotelliin (sama kuin joulun  alusreissulla).

Maittavan pasta-aterian jälkeen nukkumatti alkoikin heitellä unihiekkaa siihen malliin että taisi uni tulla samalla hetkellä kun huoneesta sammui valot...

Maanantai aamuna heräilin jo kuuden aikoihin, koska respan kanssa oli sovittu että pyörän saisin tallista puoli seiskalta.
Hauskaa tässä hotellissa oli se että yksi henkilökunnan jäsen oli suomalainen, jonka kanssa aamusella vaihdettiinkin kuulumisia ja hieman turistiin niitä näitä.

Maanantain ohjelmassa ei ollutkaan muuta kuin pöristellä jo tuttua moottoritietä kotiin noin 940km.
Noin puoli tuntia liikkeelle lähdön jälkeen alkoi aivan kammottava kaatosade jota jatkui ja jatkui ja jatkui... Itse asiassa sitä jatkui aina seuraavat 7,5 tuntia... Stuttgartin kohdalla sade lakkasi ja sen jälkeen oli kuivaa aina kotiin saakka.

Joskus noin 4-5 tunnin kohdalla alkoi oikeassa kengässä tuntua vettä ja samoihin aikoihin Rukan windstopper kauluri valutteli vettä takin alle siihen malliin että selkä ja maha olivat märkänä ja vesi senkun jatkoi matkaansa kohti kulkusia ja persposkia... Positiivisena asiana voisi sanoa että juurikaan kylmä ei tullut kun lämmintä oli kuitenkin parin kymmenen tienoilla... Jos lämpö olisi ollut esim kymmenessä asteessa niin silloin olisi voinut huumori loppua...

Joka tapauksessa kotiin pääsin, vaikkakin "hieman" märkänä.
Viikonlopusta käteen jäi mukava vaihtoehto Pariisiin ajoreitiksi, hienot muistot historiallisesta autokilpailusta, uskomattoman hieno moottoritien pätkä Clemont-Ferrandista eteläiseen Ranskaan, maailman korkein tiesilta, todella hyvin moottoripyöräilijän huomioon ottavat autoilijat (ruuhkassa eteen aukesi itsestään pyörän mentävä kaista) ja tunteja kestävä kaatosade.

Kilometrejä viikonlopulle tuli noin 2800km.

VAROITUS: eteläisessä Ranskassa ja tuolla upealla tiellä on tutkapaaluja jotka ottavat kuvan ajoneuvon takapuolelta, joten myös moottoripyöristä saadaan kuva jos ajat ylinopeutta! Onneksi noista tutkista ilmoitetaan etukäteen.