Kevään avaus Colmarissa

"Bonjour" sanoi Colmarin Ibis-hotellin respan neitokainen kun saavuin vapaata huonetta kyselemään.

Olin siis jokakeväisellä ulkomaan pyöräreissujen korkkausmatkalla, joka tänäkin vuonna suuntautui tuonne Colmarin suuntaan.

Ulmista lähdin matkaan puolen päivän jälkeen lämpötilan ollessa jonkin matkaa toisella kymmenellä.
Matka eteni nopeinta reittiä, eli moottoritietä pitkin. Muutama ruuhka sattui matkalle, mutta niistä selvittiin hyvin jonojen välissä ajettaessa. Ainoastaan yksi aivokääpiö jumalattoman kokoisen Mersun ratin takana yritti blokata tietä ja kun hänestä ohitse pääsin niin tänä tuhannen aivoton uuno ajoi aivan takalaukussa kiinni.

Noh, aurinko paistoi niin ei tuo elämäänsä kyllästynyt puupää kauaa jaksanut harmittaa. Reiniä lähestyttäessä huomasin että Schwarzwaldissa oli vielä lunta, joten siinä mielessä reittivalinta oli oikea. Tien varrella pellot pukkasivat esiin jotain silmiinpistävän vihreää ja siellä täällä pensaissa oli ehkä aavistus vihreää.

Colmariin saavuin reilusti ennen auringon laskua lämpötilan huidellessa Ibis hotellin mittarin mukaan 18 asteessa.

Ibiksestä siis löytyi vapaa huone, joten pikaisesti vaatteiden vaihtoon ja sen jälkeen vanhaa kaupunkia kiertämään.

  Katunäkymää Lisää julkisivuja Colmarin kirkko Jännän väristä kiveä käytetty kirkon rakennusaineena  Upeita yksityiskohtia Ikkuna Pikku katuja Parveke Hienokuntoisia vanhoja rakennuksia Colmarin läpi kulkeva puro Puro toiseen suuntaan  Vuoden ensimmäinen uimari? Onkohan noi puupalkit osa rakennetta vai pelkästään koristeita? Kaunista Ja vielä lisää Kulmahuoneistoja

On se jännä miten nuo vanhat rakennukset, kirkot yms tarttuu aina kameran linssiin. Nykyään ei enää osata rakentaa yhtä upeasti...

Aikaisen illallisen ja kalliin oluen jälkeen suuntasin hotellille suunnittelemaan seuraavan päivän reittiä.

Aamulla käväisin heittämässä murua rinnan alle ja toteamassa että ulkona oli pilvistä ja kuivaa.

  Toteutunut reitti

Säätiedotuksessa lupailivat vesisadetta sunnuntaille, joten päätin ajella lauantain aikana kotiin. Suunniteltu reitti ei toteutunut kokonaisuudessaan, koska osa Colmarin länsipuolen kukkuloilla olevista teistä oli edelleen suljettuna.

Kukkulat nousevat tuolla alueella yli kilometrin korkeuteen, mutta siitäkin huolimatta oli pienoinen yllätys että tuolla korkeimmilla huipuilla oli tienvieressä vielä noin puolimetriä lunta! Tiet olivat sulana, mutta aika paljon oli hiekkaa tiellä joten varovaisesti piti pöristellä.

Kunhan tässä nyt kevät pääsee paremmin vauhtiin niin pitää käydä uudestaan tuolla suunnalla ajelemassa.

Matkan varrelle osui pari mainittavaa kohdetta (merkattu karttaan). Ensimmäinen näistä oli keskitysleirin näköinen paikka nimeltä Struthof (Wikipedia, suom). Internetistä löytyvän tiedon mukaan kyseessä on ainoa Ranskan maaperällä oleva toisen maailmansodan aikainen keskitysleiri.

Toinen matkan varrelle osunut kohde oli korkean kukkulan päällä oleva pikkuinen kirkko tai luostari tms.

  Kesäinen harrastus(ko?)  Viileän näköistä maisemaa Sumua ja lunta, onneksi ei kuitenkaan jäätä  Pariskunta toivottamassa vieraat tervetulleeksi leirintäalueelle Kirkko/luostari kukkulalla Hotellikin vieressä Ympäröivää maastoa kukkulalta katsottuna  Tornissa vuosiluku 1890 Kenen vaakuna?   Tuulenpieksemä puu kukkulalla

Tuolla Colmarin-Strasbourgin suunnalla on kyllä upeita pieniä ajoteitä, paljon pieniä sekä isompia linnoja ja linnanraunioita yms nähtävää.

Reissun loppupätkä kotiin sujuikin moottoritietä pitkin ilman kommelluksia ja puupäisiä autokuskeja.