Juhannusreissu

Tälle juhannukselle oli pari vaihtoehtoa; 24 tunnin autokilpailu Nürburgringillä tai telttailureissu etelään. Karttaa katseltuani tulin siihen tulokseen, että kävisin ajamassa vajaan 700km:n mutkapätkän (Route des Grandes Alpes (Wikipedia)) Ranskan alpeilla. Olin jo aiemmin ajanut muutaman sata kilometriä tuosta hienosta tiestä jolloin päätin että tuonne pitää tulla uudestaan.

Töistä karkasin keskiviikkona vähän aiemmin jotta pääsin lähtemään reissulle hyvissäajoin.

Keskiviikko:

Sateen uhka päällä lähdin ajamaan Ulmista kohti Sveitsiä. Tämän päivän tarkoituksena oli päästä mahdollisimman lähelle torstain starttipaikkaa, Geneve-järven etelärantaa.

Iltapäivän reitti kulki koko matkan moottoritietä pitkin. Saksan- ja Itävallan puolella ei vettä tullut taivaalta uhkaavista pilvistä huolimatta. Sveitsin puolta olin päässyt noin 20km kun taivas aukeni. Onneksi lämmintä oli kuitenkin kohtuullisesti, tienvarren mittarien mukaan noin 16 astetta, joten kylmä ei matkalla tullut.

Matkan taittuessa ja sateen yhä edelleen jatkuessa ajattelin että taatusti etelämpänä sade loppuu ja pääsisin telttailemaan. Kellon lähestyessä kahdeksaa ja sateen yhä edelleen jatkuessa päätin, että etsin hotellin jossa saisin puvun yön aikana vähän kuivemmaksi.

Bernin lähellä kävin tiedustelemassa huonetta ensimmäistä kertaa laihoin tuloksin. Respa totesi että Bernissä on messut viikonloppuna eikä vapaita huoneita taida helpolla löytyä. Jatkoin siis matkaa vielä hetken eteenpäin.

Düdingenissä näytti gepsin mukaan olevan useampikin hotelli. Ensimmäisessä hotellissa jo tärppäsi! En tiedä että empikö respa hetken huoneen antamisessa, kun tiskin toisella puolella seisoi jamppa lätäkössä...

Matkan aikana tulin jälleen kerran siihen tulokseen, että Sveitsiläiset eivät osaa ajaa moottoritiellä... Lähes kokoajan oikea kaista oli tyhjä, kun kaikki halusivat ajaa vasenta ohituskaistaa pitkin.

 Moottoritie siirtymä Korkeuskäyrä

Torstai:

Päivä alkoi 100km:n moottoritiesurautuksella Thononiin. Täällä valitsin ennalta tekemäni reitin Gepsiin ja tämän jälkeen alkoi nautinto. Mukavia, todella mutkaisia teitä jotka kiipesivät ylös vuoren huipulle ja sen jälkeen laskeutuivat alas laaksoon. Tätä jatkui koko päivän. Päivän aikana pilviä ilmestyi taivaalle ja muutamat huiput olivatkin pilvien peitossa. Paikka paikoin näkyvyyttä ei ollut varmaan 10m:ä enempää.

Mielestäni päivän paras pätkä oli Brianconista etelään. Tienpinta oli uskomattoman tasaista ja maisemat silmiä hiveleviä.

On tämä moottoripyöräily vaan uskomattoman hienoa hommaa näissä maisemissa! Naama oli vielä illallakin kipeänä kun päivällä nauratti niin leveästi :)

Tänään telttailen Guillestressä. Huomisen reitti on selvillä välimeren rannalle saakka.

 Joku pikku kylä Sama kylä ylhäältä katsottuna Tie kiemurtelee vuoristossa Värikkäitä kukkasia Kirkko passin huipulla? Joku linnake Mielenkiintoisen näköinen silta Linnake lähempää Rauniot linnakkeen vieressä Col du Galibier  Maisema passin toiselta puolelta Jäävaroitus Pyöräilijät on tosi kovia Vuorenhuippu piilossa? Jonnekkin Varoitus: Mutkia! Toisen passin päällä Kivimuodostelmia Lisää Gessu poseeraa Vielä vähän kivimuodostelmia Hienoa tietä Torstain reittiä Reittiä Reittiä Torstain korkeuskäyrät

Perjantai:

Aamu alkoi aamuteellä ja muutamalla keksillä. Pilvetön taivas lupaili hienoa ajopäivää. Liikenteeseen pääsin noin klo 09:30.

Huippu päivä! Päivän aikana reitillä oli 1- ja 2-kaistaisia-, hyvä- ja huonokuntoisia teitä. Maisemat olivat kuin suoraan postikortista! Mustia ja punaisia vuoria, vesiputouksia yms.

Mentonissa välimeren rannalla haukkasin myöhäiseksi lounaaksi maukkaan kanasalaatin. Ihmiset grillasivat itseään rannalla, mikäs siinä oli maatessa kun lämmintä riitti. Mustassa ajopuvussa tuo lämpö ei kuitenkaan tuntunut niin houkuttelevalle, joten päätin suunnata takaisin vuorille hieman viileämpään ilmaan.

Takaisin vuorille ajaessani eksyin suunnittelemaltani reitiltä. Tämä oli onnekas sattuma, koska vastaan tuli mielenkiintoinen, juuri pyöränmentävä riippusilta. Ajoin tuosta sillasta yhden kerran ohi, koska ajattelin että gepsi varmaan sekoili kun se opasti noin kapealle sillalle. Ilman kommelluksia siitä kuitenkin yli pääsin ja matka jatkui.

Viimeinen passi tälle päivälle oli 2802m korkea Col de la Bonette (passi itse ei ole noin korkea, vaan passin huipulle on tehty pieni lenkki joka nousee tuohon korkeuteen). Viimeksi täällä käydessäni ei maisemia pystynyt pilvien vuoksi ihailemaan, tällä kertaa maisemat olivat kuitenkin todella upeat!

Huipulla tapasin espanjalaisen motoristin, Louis Carlosin. Hän oli juuri palaamassa Nordkapin reissulta ja oli kuulemma ajanut myös Suomen läpi. Suomi on hänen mukaansa todella todella tasainen ja täynnä puita :) Meidän keskustelu oli aika rajoittunutta, koska hän ei puhunut kuin Espanjaa sekä ainoastaan pari sanaa englantia.

Kello alkoi olla jo paljon, joten suuntasin alas laaksoon Barcelonetteen telttailemaan. Leirin sain pystyyn juuri kun aurinko laski ja pimeys valtasi leirintäalueen.

Huomiselle ei ole vielä suunnitelmaa, mutta enköhän saa joitain hienoja pätkiä mahtumaan matkan varrelle.

 Veden liikettä Ihmiset tykkäävät kivien pinoamisesta Lisää veden tanssia Puita Pikku silta reitillä Paussilla Mökki alhaalla laaksossa Onkos tämä nyt sitten liuskekiveä? Tämä on sitten varmaan liuskekivikukkula? Vauhtihirmuja Hiljaisen pikkukylän pääkatu Gessu piilossa Verkko Tällä kertaa vuorossa punaiset kalliot Grillaajia Mentonin rantakatu Kanasalaattipaikka punaisen varjon alla Pikku putous Raato Hylätty kylä Bonettelle noustessa Col de la Bonette Huippuja    Poseeraaja     Miksi näitä kivikasoja on joka paikassa?  Louis Poseeraamisesta alkaa näköjään tulla tapa Joku linnoitus Keittimen lämmittäminen menossa Perjantain reitti   Perjantain korkeuskäyrä

Lauantai:

Tämä päivä oli täynnä vastakohtia. Osan päivää oli päällä kunnon "ajokiima" ja osan päivää oli huoli takarenkaasta, päivään mahtui tuhansia mutkia ja suoraa moottoritietä, aurinkoa ja sadetta yms. Silti, nautein päivästä täysillä.

Aamulla liikkeelle lähdettäessä taivas oli täysin pilvetön, lämpöä sopivasti, edessä tuhansia mutkia upeissa maisemissa ja pito aivan huima. Mitä muuta sitä enää "ajokiimaan" tarvitaan?

Hieman ennen moottoritietä #A43 pyörän takarengas alkoi tuntua jotenkin "hassulta". Päätin kurkistaa että onko renkaassa tarpeeksi ilmaa tai jotain muuta ongelmaa. Hämmästyksekseni huomasin että takarenkaasta oli alkanut kumi kuoriutua! Näköjään olin nauttinut mutkateistä sen verran kovasti että takarengas oli kuumentunut niin paljon että sen pinta alkoi kärsiä oikein kunnolla. Renkaan kestävyys kotiin saakka aiheutti huolta koko loppumatkan.

Annoin renkaan jäähtyä kunnolla. Hiljaisessa vauhdissa (ehkä jotain 60km/h) rengas puhdistui irtokumista, mutta heti jos nopeus nousi esim moottoritiellä noin 120km/h, niin rengas alkoi kuoriutua uudelleen! Omituista!

Onneksi tässä vaiheessa moottoritietä ei ollut kuin Albertvilleen saakka jossa tankkasin pyörän ja suuntasin kohti Chamonix:ä.

Chamonix:ssä päätin jatkaa matkaa itään ja sovittaa vielä reitille Grimsel-, Susten- ja Klausenpassin. Hieman ennen Grimseliä alkoi satelemaan hiljalleen, joka yltyi Grimselin päällä kunnon sateeksi. Onneksi kyseessä oli vain sadekuuro joten Sustenin ja Klausenin sain ajaa melkein kuivia teitä pitkin. Ei näistä passeista kunnolla voinut nauttia koska huoli takarenkaasta jyskytti takaraivossa. Tässä vaiheessa olin jo tehnyt päätöksen että ajan illaksi kotiin.

Klausenpassin jälkeen loppumatka olikin moottoritietä aina kotiin saakka. En ole koskaan aiemmin tullut tuota väliä yhtä hiljaa. Nopeutta pidin maksimissaan 100km/h ja 20km välein pysähdyin tarkastamaan takarenkaan. Muutaman kerran kokeilin nostaa nopeuttaa noin 120km/h:ssa, mutta välittömästi rengas alkoi jälleen kuoriutua.

 Hieno ilma lauantaina! Näissä maisemissa voisi olla vaikka vähän kauemminkin  Rengas kuoriutumassa Mont Blanc Liitelijöitä Jylhää Isompi putous Vehreä laakso Mutkaa Hämyiset huiput Hienoja Lauantain reitti     Lauantain korkeuskäyrät

Yhteenveto:

 Kokonaisreitti Reitti maastomuodossa Reitti satelliittikuvassa Koko reitin käyrä