Reissun ensimmäinen viikko (18-25.07.)

Lopultakin reissu oli valmis alkamaan. Kaikki tavarat oli tullut katsottua muutamaan kertaan läpi ja jonkin verran olin koittanut karsia tavaroita. Pyörä oli aika täyden näköinen koska leirintävarusteet vievät aika paljon tilaa.

Sunnuntai-maanantai:

Ennen reissun alkamista tuli jo ensimmäinen takapakki. Pyörää pakatessani huomasin että pyörän keskiseisontatuen toinen pultti oli mennyt poikki. Päätin korjata pultin varastosta löytyneellä pultilla ja soitella sitten maanantaina Tanskan puolen liikkeisiin josko heillä olisi pultti varastossa.

Reissu pääsi alkamaan sunnuntai-iltana 18.07. kello 20:30.

Olin päättänyt ajaa Tanskaan yötä myöten, koska silloin on viileämpää ja vähemmän liikennettä. Tällä tavalla voisin pitää nopeuden maksimissaan 110km/h muuta liikennettä suuremmin häiritsemättä, jotta takarengas pysyisi mahdollisimman hyvässä kunnossa ja vähällä kulumisella.

Matka kului kohtuullisen joutuisasti, rekkoja oli liikenteessä melkoisesti, henkilöautoja vähän. Ilma viileni yllättävän paljon auringon laskettua. Pysähtelin noin 1-1,5 tunnin välein kahville tai Red Bullille tai molemmille.
03:30 aurinko alkoi valaista taivaanrantaa josta väsynyt mieleni sai vähän lisää virtaa.

Hieman ennen Tanskan puolelle ajamista päätin ottaa yhdellä P-paikalla 30 minsan tehonokoset. Kypärästä visiiri aavistuksen auki ja pyörän päälle selälleen. 30 minsan päästä oli huomattavasti virkeämpi olo ja matka jatkui.

Aamusella Tanskan puolella aamiaista syödessäni aloitin soittelun bemarin liikkeisiin. Tuurilla jo ensimmäisestä ja samalla lähimmästä liikkeestä (Toftlund MC:stä) kuulin että heillä on tarvittavat osat varastossa. Leipä ja kahvit huuleen ja sen jälkeen Toftlundille. Pyörä oli kunnossa muutaman minuutin jälkeen. Osat ja työ maksoivat 10€, ei paha.

Tämän jälkeen kurvasin Billundiin Legolandin etuportille toteamaan että siellä oli aivan käsittämättömän paljon ihmisiä. Soittelin kaverille ja sovittiin että nähdään Hvide Sanden rannalla ja turistais sitten niitä näitä.

Ilta kului turhan nopsaan ja pitkä ajopäivä vaikutti silmäluomiin lyijynraskaalla voimalla. Tuskin kerkesin makuupussiin ennenkuin tajunta alkoi hämärtyä.

Tiistai:

05:00 heräsin herätyskellon kilkutukseen. Pikaiset aamutoimet, leiri kasaan ja sen jälkeen varovasti ajellen pois leirintäalueelta jotten herättäisi koko aluetta.

Matkaa Hanstholmin lauttarantaan oli noin arviolta 150km. Lauttaranta oli todella helppo löytää ja pääsinkin melkein suoraan lippuluukulle ja siitä laivaan.

Lastausta oli odottelemassa aika paljon matkaenduroita ja "Dakar"-tyylisiä matkailuautoja. Suurin osa näistä näytti olevan Saksasta ja Tanskasta.

Päivä laivalla kului torkkuen, syöden, saunoen ja elokuvia katsellen.

Huomioita:

Ensimmäiset mielikuvat couchetesta toivat mieleen Titanicin (jostain kumman syystä). Laivalla monet laitteet näyttivät olevan rikki, samoin kuin miesten saunan kiuas (kaikki saunoivat sitten naisten saunassa).

Mietiskelin että mitä odottelen reissulta, päätin kuitenkin etten odota mitään vaan otan kaiken vastaan sellaisena kuin tulee. Päätän sitten reissun edetessä kuinka etenen.

Keskiviikko:

Ensimmäinen yö meni loistavasti couchetessa. Olin yksin 6-hengen hytissä ja nukuin kuin tukki. Maittavan aamupalan jälkeen otin parin tunnin nokoset :) Hienoa tämä lomalla oleminen!

Iltapäivällä nautiskelin kahvia samalla ihmisiä katsellen. Näytti olevan jos jonkinmoista adventurepaitaa porukalla päällä, moni varmaan odotti paljon tältä reissulta ja piti Islantia kaukaisena ja eksoottisena maana.

Jossain vaiheessa merestä alkoi kohota puuttomia, jylhärantaisia vihertäviä saaria. Ihmetellä kyllä täytyy että tällaisia paikkoja on keskellä aavaa tyhjää merta! Iltapäivästä saavuimme Fär-saarille Hanstholmiin. Valitettavasti pysähdyksen aikana emme saaneet poistua laivasta, joten kuvia piti räpsiskellä laivalta.

Muutaman tunnin pysähdyksen jälkeen matka jatkui kohti päämäärää, Islantia.

Ilta kului illallisella, nokosilla ja paria elokuvaa katsoessa. Fär saarilta ilmestyi 3 muuta hemppaa samaan couchetteen. Kaikki olivat jo nukkumassa kun tulin viimeiseltä elokuvalta.

  Tinganes, Torshavn Skansin linnoitus

Torstai:

Heräsin aamupalalle aikaisin, sen jälkeen tavaroiden pakkaus ja ajovarusteisiin pukeutuminen. Laivan rantautumista odotellessa mietiskelin matkaa tähän mennessä: univelat on kuitattu, laivamatka on olennainen osa tätä matkaa (näin saa käsityksen kuinka kaukana Islanti todella on), laivalla oli todella paljon lapsiperheitä.

Lopulta laiva rantautui ja pääsin ajamaan maihin Islannin raikkaaseen aamuun!

Suunta tälle päivälle oli jo tiedossa, päätin lähteä ajamaan kohti luodetta ja katsella minne asti pääsen ennenkuin alkaisin etsiä leirintäaluetta. Päätin myös että nyt en pidä turhaa kiirusta vaan ajelen ja katselen kaikessa rauhassa.

Päivän reitiksi iltaan mennessä oli muotoutunut seuraava reitti:

  1. päivän reitti

Päivään mahtui asfalttia ja soraa, tasaista ja kumpuilevaa maastoa, suoraa ja hiusneuloja.

Päivän kohokohtana oli nähdä Islannin pohjoisin piste Rifstangi (kaukaa kun en jaksanut kävellä, mutta silti). Ehdottomasti lähtemättömän vaikutuksen jätti ensimmäinen kunnon putous, Dettifoss (eng, eng). Vaikka loppumatkan aikana näin paljon putouksia niin mikään muu putous ei päässyt lähellekkään Dettifossia. Dettifoss on 100m leveä ja 44m korkea euroopan suurin putous vesimäärältään. Veden käsittämättömän raaka voima tuossa putouksessa oli jotain todella vaikuttavaa. Istuskelinkin pitkään katselemassa tätä luonnon ihmettä.

Dettifossilta 1-tielle käännyttyäni alkoi näkyä vanhan purkauksen merkkejä jos jonkinmoisina laavamuodostelmina. Pian käännyin kohti Kraflaa, joka on 818m korkea tulivuoren kraateri. Matkalla kohti kraateria nenäni erotti ilmassa vienon rikin tuoksun ja silmäni huomasivat maalämpövoimalat.

Kuvailua ja ihmettelyä Kraflalla ja sen jälkeen hämmästelemään Namafjallin kiehuvia mutalammikoita sekä höyryäviä kekoja (pahoittelut kaikille geologiasta enemmän tietäville, jos nämä minun käyttämät termit särähtävät korvaan).

Kummastelun ja hämmästelyn jälkeen ajoin kukkuloiden toiselle puolelle Myvatn-järven rannalle leiriytymään (matkan varrella kävin vielä ihmettelemässä maankuoren repeämää ja repeämässä olevaa kylpylämmintä vettä).

  Soratien #917 mutkia Hraunhafnartangin majakka  Hieno laakso jossa on mm golf-kenttä Dettifoss opaste Putouksesta nousevassa vesihöyryssä näkyy sateenkaari Sanddalurin laakso matkalla Dettifossille Dettifoss  Veden raivoa putouksessa  Selfoss Maan alla on voimaa (lähellä Kraflaa) Kraflan kraateri Maalämpövoimaloita  Infoa Namafjallista Poreilevia mutalammikoita, rikin tuoksua, sihinää ja suhinaa  Höyryävä keko :)  Repeämä lähellä Myvatn-järveä

Leirintäalueen suihkusta tuli rikin tuoksuista vettä... huh, melkoinen alue!

Ensimmäisen päivän aikana ajetut 409km tarjosivat jos jonkinmoista nähtävää ja koettavaa kaikille aisteille. Hraunhafnartangin hiljaisuus oli lepoa korville ja rauhoitti mielen kummasti samalla kun istuskelin rantakivillä ihmetellen Atlantin tyyneyttä. Soratiet tuntuivat oikein mukavilta. Dettifossin rajuus pysyy mielessäni varmaan lopun elämääni. Taisimpas kiljaista illalla tyytyväisyydestä kun olin päässyt Islantiin ihmettelemään maaemon tarjoamia ihmeitä.

Paikannimet on todella vaikeita...

Perjantai:

Lomalla on mukavaa! To iltana laitoin nukkumaan kun alkoi nukuttamaan ja pe aamuna heräsin siihen kun aurinko alkoi lämmittämään telttaa :) Lupasin itselleni että kelloa ei tällä reissulla katsella ja päivämäärä selviää siitä monesko päivä on päiväkirjassa menossa.

Illalla oli karttaan piirtynyt ao reitti:

  Toisen päivän reitti

Leirin pakkaamisen jälkeen käväisin tankilla Reykjahlidissä ja tämän jälkeen kiipesin lähellä olevan sammuneen tulivuoren huipulle.

  Tulivuoren kraateri (eli kaldera) Maisemaa huipulta

Seuraavaksi kurvasin Myvatn-järven eteläpuolelle Skutustadiriin aamupalalle. Nautiskelin aamupalaa kaikessa rauhassa pseudokraatereita katsellen.

  Pseudokraatereita Skutustadirissä

Myvatn järven ympäristö on todella hienon näköistä. Täällä olisi voinut viettää enemmänkin aikaa ja käydä myös Dimmuborgirissa kävelemässä. Tällä kertaa minulla jäi tuo Dimmuborgir näkemättä.

Tämän jälkeen päätin suunnata pyörän eturenkaan sisämaata kohti. Matkan varrella kävin kurkkaamassa Godafossin. Godafoss oli ihan ok, muttei lähelläkään yhtä hieno kuin Dettifoss. Tämän jälkeen leveä soratie #842 alkoi viettää kohti etelää. Matkan varrella kävin majatalossa täyttämässä juomareppuni, joten nyt olin valmis sisämaahan.

  Godafoss Sama vielä toisesta kulmasta

Jossain vaiheessa tie muuttui F26:ksi ja samalla tie muuttui kapeammaksi, karkeammaksi, kivikkoisemmaksi, hiekkaisemmaksi jne. Ei mitään ihmeempää, mutta iso ero heti kun tienumeron eteen tulee kirjain F.

Tiellä oli jonkin verran näkemäesteitä joista varoitetaan hyvin liikennemerkillä. Näissä kannattaa suosiolla mennä oikeaan laitaan ja hiljentää kunnolla, koska et näe mitä sieltä nypyn toiselta puolelta on tulossa... lampaita, bussi, pyöräilijä, auto, superjeep tms...

Matka eteni kivasti ja eteen sattui kyltti jossa luki Aldeyjarfoss (2). Ajattelin että tuossa olisi hyvä paikka hörpätä vettä ja kurkata tuo putous.

Onneksi satuin pysähtymään tänne, koska kokonaisuutena tämä putous oli upea. Ei yhtä iso kuin Detti- ja Godafoss, mutta laavamuodostelmineen tämä oli huomattavasti kauniimpi.

  Aldeyjarfoss Laavamuodostelmia Putous Vielä laavamuodostelmia

Matka jatkui F26:sta pitkin etelään ja tien pinta vaihteli nyt nopeasta tosi hitaaseen pätkään. Pehmeästä tuhkasta/hiekasta isoon kivikkoon. Myös maisemat muuttuivat laajoiksi harmahtaviksi tuhka/laavakentiksi. Täällä näyttää olevan normaalia että kaikille vastaantulijoille nostetaan kättä ja jos joku on pysähtyneenä niin silloin kysytään jos kaikki on kunnossa.

F881 tien risteyksessä päätin muuttaa suunnitelmaani ja suunnata kohti saaren eteläreunaa. Laskeskelin että bensa riittää hyvin seuraavalle karttaanmerkatulle tankkauspaikalle. Tämä reitti kulkisi Vatnajökullin (eng) vierestä.

Tämän jälkeen tuli useampia pienien purojen ylityksiä. Leveimmät niistä ehkä 5-10m ja syvyyttä ehkä noin 20-40cm ylityspaikassa.

Tien pinta vaihteli nopeasta tosi hitaaseen, kovasta tosi pehmeään, hienosta sorasta karkeampaan.

Tämä pätkä oli kertakaikkisen henkeäsalpaavan kaunista (en löydä sanoja kuvaamaan sen hetkistä olotilaani). Silmänkantamattomiin aavaa harmaanruskeaa tuhka/hiekka/sora pintaa ja tämän kaiken keskellä meni ajoura. Horisontissa näkyi pari valkoisena hohtavaa jäätikköä. Pysähtelin useita kertoja ottamaan kuvia tai ihan vain istuskelemaan ajouran reunalle. Täällä tunsi itsensä todella pieneksi ja mitättömäksi.

  Sisämaata Nopeaa uraa Tyhjyyttä Pyörä ja tyytyväinen kuski Jossain risteyksessä Vesi tuo heti väriä maisemaan Tämä maisema pisti Hemulin sanattomaksi Bemarikin nauttii maisemista   Vielä yksi kuva pyörästä :)

Lähestyessäni Tungnafellsjökull:n jäätikköä pyöri mielessäni ajatus että minnekkähän sulamisvedet valuvat. Kumma kyllä että heti seuraavan kummun takana tuli vastaan ruskeana virtaava joki. Ajoura näytti menevän keskelle koskea ja ilmaantuvan toiselta puolelta. Eipä siinä muuta kuin kypärä pois päästä, pyörä parkkiin ja kahlaamaan.

Hankalaa tilanteessa oli että vesi oli tässä kohti ruskeaa enkä erottanut pohjaa. En päässyt montaakaan metriä rannasta kun virran voima kävi niin kovaksi että en uskaltanut lähteä yrittämään kauemmas. Takaisin rannalle ja eri paikasta yrittämään, mutta pian jouduin jälleen kääntymään takaisin. Yritin useasta kohdasta ja katselin paikkaa ylä- ja alajuoksulta ilman onnea. Siinä mietiskelin että polttoaineen kanssa menisi tosi tiukalle jos joutuisin palaamaan samaa reittiä takaisin (enkä edes olisi halunnut mennä koko matkaa samaa reittiä takaisin (ainoastaan F881-tien risteykseen)).

Olin aikaisemmin päättänyt että en ala yksin urheilemaan jokien ylityksissä vaan kääntyisin takaisin jos alkaisin epäilemään mahdollisuuksia.

Jonkin aikaa etsiskeltyäni ylityspaikkaa rannalle ilmestyi 3 tsekkiautoa (2 hummeria ja joku kolmas maasturi). Puheliain heistä sanoi "me show, you look". Tämän jälkeen hemppa ajeli kolmea eri reittiä yli ja takaisin. Takaisin tultuaan hän sanoi että he voivat odottaa ja varmistaa että pääsisin ylitse. Kokeilin vielä kahlata reiteiltä joista hemppa ajoi, mutta veden kohistessa polvien yläpuolelta ja tasapainon heiluessa puolelta toiselle päätin että pyörä ei ole vielä niin likainen että se pitäisi uittaa koskessa. He myös kertoivat että 5km:n päässä olisi toinen isohko joki jonka jälkeen ei vastaan tulisi muuta kuin helppoja ylityksiä.

Rannalla kysäisin hummerikuskilta että olisiko heillä myydä minulle 5l polttoainetta. Katolla oli monta jerrykannua ja sain heiltä tankkiin lisää menovettä. Eivät edes suostuneet rahaa ottamaan polttoaineesta! Iso kiitos tälle porukalle, koska nyt pääsisin takaisin haluamaani reittiä!

  Tsekkiautot Helposti se maasturilla näytti menevän Sinne katoavat F910 tien risteys Näitä kylttejä kannattaa uskoa ja tarkastaa ylityspaikka etukäteen

Siinä suklaapatukkaa jyrsiessäni vielä neljäskin auto meni yli tuosta virrasta. Tekijämies siitä olisi pyörälläkin mennyt, mutta en uskaltanut lähteä yrittämään.

Takaisin kohti F881 tien risteystä ajaessani huomasin että kivet lyövät lujemmin käsille vaikka kuinka tarkkana koitti olla. En keksinyt muuta selitystä tuolle kuin että aurinkon kulma vaikutti niin paljon. Aurinko paistoi nyt takaapäin eikä kivejä erottanut läheskään yhtä helposti kuin tullessa jolloin ne erottuivat tummempina.

Tie #F881 oli paikka paikoin huomattavasti huonommassa kunnossa kuin F26, joten todella tarkkana piti jaksaa olla vielä vähän aikaa. Kohteena minulla oli F881:n varressa oleva leirintäalue jonne pääsinkin ilman ongelmia vaikka vauhti olikin välistä aivan olematonta.

  Ajoura harmaassa maastossa Auringonvalo sai maaston välistä hohtamaan upean harmaana

Leirintäalueella sain teltan pystyyn ilman ongelmia vaikka tuuli puhalsi niin että paikallaan seisominenkin oli vaikeaa. Siinä vain toivoin että toivottavasti tuuli tyyntyy aamuksi, koska teltan pakkaaminen tuossa tuulessa olisi huomattavasti vaikeampaa kuin sen pystyttäminen.

  Leiri Muutamia mökkejä leiriskällä Tie vie jonnekkin

Sapuskan jälkeen menin luonnon kuumaan lähteeseen rentoutumaan. Veden lämpö oli kuulemma noin 38 astetta. Muuten olisi ollut oikein rentouttava tunteroinen, mutta jossain vaiheessa lähteelle tuli pari nuorta saa**nan pahaäänistä kossia jotka heittelivät lähteellä sammaleenpalasia. Missä ihmeessä ne vanhemmat on kun niitä tarvittaisiin?

Myöhemmin illalla kuulin että huomiselle suunnitellusta reitistä ei tulisi mitään koska matkan varrella olisi pari leveää kovavirtaista ylityspaikkaa. Päivän aikana kuulemma pari pyörää oli viety kuorma-autolla noista yli kun muuten eivät olleet päässeet. Joten telttaan suunnittelemaan uutta reittiä lauantaille.

Olihan kylmiäväreitä aiheuttavan upea päivä! Tämän päivän 246km ja nämä maisemat muistaisin varmaan lopun ikääni!

Lauantai:

Aamusella heräilin jälleen aamuauringon lämmittäessä telttaa. Aika alkoi olla suhteellinen käsite jo tässä vaiheessa reissua, mutta tällaista lomalla pitääkin olla. Nukkumaan sitten kun nukuttaa ja ylös sitten kun kroppa on valmis heräämään!

Aamukahvien jälkeen leirin pakkaus ja kohti tämän päivän seikkailuja.

  Lauantain reitti

F821-tie pohjoiseen oli ihan ok kunnossa, samanlaista tien pintaa kuin perjantainakin (nimismiehen kiharaa oli enemmän).

  Siellä täällä on pieniä järviä Yhtäkkiä eteen tuli pieni alue punaista kiveä!  Solan alku

Solaa ajaessa oli jännä huomata kuinka pienistä puroista pikkuhiljaa kasvoi iso joki Akureyriä (eng) lähestyttäessä. Matkalla Akureyriin tapasin myös italialaisen jampan joka oli samanlaisella gessulla liikenteessä. Hän kyseli tien kuntoa. Kerroin että tie on ok kunnossa, mutta siellä on muutama joki joita itse en uskaltanut kokeilla ylittää. Turisimme vielä niitä näitä ennenkuin jatkoin matkaa.

  Kirkasta vettä Laakson ensimmäinen puron ylitys Vesipurojen ympärillä ruoho vihertää Puro Kuva ei näytä oikein kuinka sinistä ja kirkasta vesi oli Heppoja

Akureyrissä tankkasin ja täytin mahani (ei niin kummoisella) hampparilla. Akureyristä länteen 1-tie kulkee nätissä solassa. 1-tieltä lähdin kohti Saudarkrokuria ja Skagaheidin niemeä. Vähän matkaa ajettuani eteen tuli Glaumbaerin (eng) museoalue jossa pysähdyin räpsimään kuvia ruohokattoisista taloista.

  Museoalue Ruohokatto. Mutta kuinka tuonne katolle saa ruohonleikkurin? Maakatto ja maaseinä? Hyvin maastoutuneet rakennukset Ikkuna Jyrkkää rantaa Ratsu Lampaa määkivät että mee pois häiritsemästä nokosia Rantaa (valitettavasti kuvasta ei käy hyvin ilmi kuinka jyrkkää tuo ranta oli)

Niemen nokassa istuskelin nätillä paikalla katselemassa tyyntä Atlanttia sekä kuulostelin hiljaisuutta jonka lintujen satunnainen kirkuminen rikkoi. Täällä ei ollut liikennettä käytännössä ollenkaan (taisin nähdä vain 2 autoa).

Blönduosin huoltiksella kävin jälleen tankilla ja tapasin Liettualaisen pariskunnan jotka olivat lähteneet Vilnasta Aprilialla maisemia katselemaan. Kun kävi ilmi että meillä oli suuntana sama leirintäalue niin he kutsuivat minut illalla maistelemaan viskiä.

Ennen leiriskälle ajamista minä kävin vielä kiertämässä Vatnsnessin niemen (jossa pitäisi olla myös yksi Islannin suurimmista hylje keskittymistä), koska halusin nähdä Hvitserkurin (eng) kivimuodostelman. Kivimuodostelma nyt ei kummoinen ollut ja tiekin oli aika täynnä nimismiehen kiharaa.

  Hvitserkur Esitteissä se näytti isommalle

Kello alkoi olla jo aika paljon, joten jatkoin matkaa näiden kuvien jälkeen ja huomasinkin Liettualaispariskunnan heiluttelemassa käsiä minulle eräältä leiriskältä (tosi pieni leiriskä tien vieressä). Leiri pystyyn ja sen jälkeen sapuska ja illan viettoa niitä näitä turisten ja viskiä maistellen.

Illalla kuulin että tällä pariskunnalla oli ollut huonompi tuuri heidän couchetessaan. Samassa couchetessa oli ollut 3 nuorta saksalaista miestä joilla oli ollut kova meno päällä ja miestä väkevämpää oli nautittu siihen malliin että yksi heistä alkoi oksentamaan keskellä yötä yläsängystä... Tuurista siis kiinni että minkälaista porukkaa samaan couchetteen sattuu tulemaan...

  Judanssi leiriskän rannalla

Lauantaille tuli matkaa 418km.

Sunnuntai:

Jälleen kaverini nimeltä aamuaurinko suoritti herätyksen. Pienellä leiriskällä oli ehkä näin 8-9 telttaa. Nautiskelin aamuauringon kajossa aamukahvit katsellen samalla vesilintujen poikasten sukellusharjoituksia sekä kuunnellen muista teltoista kuuluvaa kuorsausta :)

Leiri kasaan, hyvät matkantoivotukset Liettualaispariskunnalle ja sen jälkeen tien päälle.

Teiden #1 ja #61 risteyksessä tankkasin pyörän ja puraisin pikaisen aamupalan. Tämän jälkeen pyörän eturengas lähti rullaamaan kohti Westfjordsia (eng, westfjords.is, lisätietoa). Odotukset olivat kovat tästä muiden matkalaisten kehumasta paikasta. Valitettavasti jouduin kyllä pettymään matkan edetessä.

Muutaman vuonon jälkeen tuon alueen on nähnyt. Loppumatka on sitä saman toistoa muutamaa valopilkkua lukuunottamatta. Valopilkuiksi luettelisin: Reykjanesissä oli höyryävä merenranta (kuumalähde meressä), soratiet joista mukavin alkoi Pingeyrin jälkeen sekä Dynjandin vesiputous.

Westfjords kuitenkin tuli ajettua. Matkan aikana oli muutama tietyö joissa asfaltin päälle oli ajettu soraa aika paksusti (oli aika niljakas ajella koska pitoa ei löytynyt mihinkään suuntaan).

Dynjandin vesiputous oli hieno, mutta ehkä parhaan terän siitä vei päivän pitkä ja puuduttava ajo.

Leirintäaluetta katsoin ekan kerran Bildudalurista, mutta kun en sitä kylästä löytänyt niin suuntasin Patreksfjörduriin. Patreksfjördurissa jouduin kysymään huoltoasemalta neuvoa että missä leiriskä on ja sieltä sain ohjeet jatkaa vähän matkaa kylän jalkapallokentälle...

Leiriskällä oli yksi matkailuauto ja myöhemmin illalla ilmestyi toinen teltta sekä vaeltaja joka nukkui makuupussissa taivas kattonaan. Leiriskä oli ilmainen eikä suihkua ollut (mutta siihen olin jo tottunut että suihkut ovat hakusalla täällä). Yöllä ripsutteli vettä ja hemppa majoittui wc-tiloihin.

Illalla kirjoittelin muutamia ajatuksia:

  Päivän reitti (563km) Kukkia Vanupuikkojen raaka-ainetta? Isafjördurin satamaa Dynjandin vesiputous kaukaa Lähempää (nätti putous) Vieläkin lähempää Lähempää... Oikein läheltä Maakerroksia Rannalle hylätty pillari

Päivän saldo 563km. Puuduttavaa pätkää...

Takaisin Islannin pääsivulle

Toisen viikon reissujuttu

Kolmannen viikon reissujuttu