Reissun toinen viikko (26.7.-1.8.)

Maanantai:

Koko yön ripsutteli vettä hiljakseen. Jossain vaiheessa aamua heräsin siihen kun vesisade oli loppunut. Kellon ajasta ei ollut tietoa, eikä aika oikeastaan kiinnostanutkaan. Kroppa huusi aamukahvia joten keittelin sumpit muiden leiriläisten vielä nukkuessa.

 Leiri Maisemaa leiriltä

Leirin pakkauksen jälkeen kurvasin läheiselle huoltamolle tankille ja aamupalalle. Aamupala oli tällä kertaa pelkästään toinen kuppi kahvia kun heillä ei ollut muuta tarjolla.

Koska keli oli muuttunut puolipilviseksi niin päätin suunnistaa kohti Islannin ja euroopan läntisintä pistettä, Bjargtangaria. Patreksfjördurin jälkeen oli pikku pätkä asfalttia ennenkuin tie muuttui soralle. Soratie oli ok kunnossa. Matkan varrella vastaan tuli laivalta tuttu pariskunta joilta kysäisin tien kuntoa. Vastaukseksi tuli leveä hymy ja kommentti että tie on ok kunnossa.

Soratietä oli noin 50km jonka jälkeen saavutin läntisimmän pisteen. Parkkipaikalla oli jo useita autoja parkissa, ihmiset näyttivät kyykkivän kallion reunalla kameroiden kanssa.

Niemen nokassa piti käydä ihmettelemässä että miltä maailma näyttää täältä katsottuna. Samaltahan se näytti kuin muuallakin :) Kuvia tuli räpsittyä paljon sekä maisemasta että lunneista (puffin). Lunnit olivat hauskan näköisiä lintuja jotka päästivät kuvaamaan yllättävän lähelle.

Niemen nokassa oli kyltti joka mainosti paikkaa Islannin ja koko euroopan läntisimmäksi pisteeksi ja että tästä pisteestä olisi ainoastaan 300km Grönlantiin.

 Valokuvaajia Kyltti niemen nokassa Euroopan läntisin piste Lunni Lintukallio Toinen lunni Poseerausta Ruuhkaa Hauskan näköisiä lintuja Kuikelokaula Niemenkärkiä Vielä kuva linnuista Pakollinen kuva ratsusta Paikallistietoutta Kyltissä

Oli kyllä uskomattoman hieno tunne kun pääsin tänne. Jouluna käväisin mannereuroopan läntisimmässä pisteessä ja nyt täällä. Minne seuraavaksi?

Niemestä itää kohti ajaessa kypärä alkoi puristamaan päätä kun hymy kulki korvasta korvaan. Edellisen päivän puuduttava ajo oli ollut kaiken vaivan arvoista. Ajaessa tuumailin että parempi reitti tulla katsomaan Dynjandin putous ja läntisin piste on tulla lautalla Stykkisholmurista, tällä tavalla säästyy pitkältä (ja puuduttavalta) ajamiselta.

Matkalla kohti lauttarantaa (päätin että menen lautalla Brjanslaekurista Stykkisholmuriin ja näin pystyisin välttämään eteläpuolen tien (kuulemma) pitkän tietyömaan ja huonokuntoisen tien) pysähdyin ottamaan kuvan Islannin vanhimmasta teräslaivasta.

 Islannin vanhin teräslaiva Todiste

Soratietä ajaessa ohitin myös aikaisemmin tapaamani pariskunnan (joilta kysyin tien kuntoa). Molemmille näytti soratie tuottavan tuskaa kun ajoivat todella jäykän näköisesti reipasta kävelyvauhtia (naisella oli Tenere ja miehellä R80GS).

Brjanslaekurin lauttarannassa tavailin lippuluukulla olevaa aikataulua ja suureksi hämmästyksekseni totesin että päivän aikana lautta kulkee ainoastaan kaksi kertaa! Seuraavan lautan lähtöön olisi useita tunteja, joten päätin sittenkin ajaa tämän eteläpuolen tien.

Lauttarannasta pääsin noin 10km kun alkoi 20km:n mittainen tietyömaa. Tie oli välistä melkoista louhikkoa jossa piti olla todella varovainen ettei renkaat, vanteet ja kuski saa kipeää... Lopulta tietyömaa loppui ja sen jälkeen matka sujui joutuisasti. Itse asiassa eteläpuolen vuonot ovat mielestäni kauniimmat kuin pohjoispuolella ja muutenkin maisema oli vaihtelevampaa.

Matkalla Westfjordsilta kohti Olafsvikiä (joka sijaitsee Snaefellsnesin (eng) niemessä) oli aika pitkiä pätkiä joissa ei ollut mitään ihmeempää katseltavaa. Snaefellsnesin niemelle ajaessa maisema muuttui ja eteen alkoi ilmestyä upeita maisemia jotka palauttivat jälleen mieleen Islannin tuliperäisyyden.

 Paussilla Sammaloitunutta laavakenttää jatkuu jatkuu

Olafsvikissä kävin syömässä myöhäiseksi aamupalaksi (kello oli jotain 18-19 tienoilla) ananas-kananmuna hampurilaisen :) Oli tosi hyvää :)

Siinä hampparia jyrsiessäni huomasin että korvat piippasivat (aamulla oli korvatulpat hukassa enkä niitä jaksanut alkaa etsimään).

Kysäisin grilliltä että onko jäätikkötie missä kunnossa. Ei tuntuneet myyjät sillä suunnalla käyneen kun totesivat vain että "tie on auki".

Aamupalan jälkeen lähdin ajamaan kohti edessä näkyvää jäätikköä (Snaefellsjökull). Tie oli itse asiassa oikein hyvässä kunnossa (4wd auto tai moottoripyörä tuolla tiellä on kuitenkin parempi kuin normi henkilöauto).

Maisemat tuolla jäätiköllä / sammuneella tulivuorella oli henkeäsalpaavan upeat! Mustaa tuhkaa, sinertävää jäätikköä, vihertävää sammaletta yms. Alla olevat kuvat eivät tee maisemalla minkäänlaista oikeutta. Jos olet Islannissa, käväise täällä!

Kiipesin yhden sammuneen tulivuoren kraaterille ja sieppasin matkamuistoksi pari kiveä, yhden itselleni ja toisen kaverille Ulmiin palkkioksi postilaatikon tyhjentämisestä (koordinaatit N64° 48' 57.8" W23° 43' 31.5")

 Seuraavat kuvat eivät tarvitse kommentointeja

Minulla olisi tämä alue jäänyt käymättä ellei edellisenä lauantaina tapaamani Italialainen motoristi olisi tätä aluetta suositellut.

Mereen valuneen laavan muodostamasta niemestä löysin todella siistin leirintäalueen. Tällä kertaa saisin leiriskällä myös aamupalan! Erehdyin luulemaan että leiriskällä olisi kauan kaipaamani suihku, mutta pesutiloihin tutustuttuani totesin haaveen turhaksi, joten normi pyyhepesu olisi jälleen edessä (pesutiloissa oli tarjolla vain kylmää vettä!)

Päivän jälkeen seuraava reitti oli jäänyt gepsiin

 Reitti

Parin olusen aikana kirjoitin päiväkirjaan seuraavia ajatuksia päivästä:

Tiistai:

Aamusella laiskotti joten nukuin niin pitkään kuin unta vain riitti. Kävin herättelemässä nälkää kävelemällä rannalla lokkien hyökkäyksiä väistellen.

Aamupalan jälkeen normirutiinit ja tien päälle (tavarat ovat löytäneet paikkansa laukuissa ja pakkaaminen käy nopeasti). Suuntana oli tällä kertaa itä ja edessä olevat tummat pilvet. Alkupätkä oli maisemaltaan nättiä, mutta loppupätkä Borgarnesiin oli tylsää.

Borgarnesistä otin suunnaksi Surtshellirin luolan jonka bongasin kartasta edellisenä iltana. Yllätyksekseni tämä Islannin pisin luola sijaitsee käsittämättömän pitkällä laavan valuma-alueella (valuma-alue on 52km pitkä!). Seurasin loputtoman tuntuista laavavirtaa ja muutamaan kertaan luulin jo eksyneeni, mutta loppujen lopuksi löysin pysäköintialueelle. Kävin käveleskelemässä laavakentällä ja kurkkimassa luolan suuaukkoja. Laavakentällä vallitsi totaalinen hiljaisuus, edes lintujen laulua ei kuulunut.

 Surtshellirin tietoa  Laavakenttää Yksi tunneleiden suuaukoista  Kukkia karulla maaperällä Laavaa  Islantilainen kulkuneuvo Tällä pääsee Laavakenttää edessä

Laavakentältä päätin ottaa suunnaksi yhden ehkä kuuluisimmista ja historiallisimmista paikoista Islannissa, Thingvellirin kansallispuiston. Tie #550 tuonne oli täynnä syviä nimismiehen kiharoita (välistä tuntui että hampaista taatusti irtoaa paikat siinä täryytyksessä). Thingvellirin (suom, eng) alueella on pitkä historia Islannin hallinnassa. Tällä alueella on määrätty lait ja parlamentti kokoontunut vuodesta 930 aina vuoteen 1798 asti. Thingvellir kuuluu myös Unescon maailmanperintälistalle. Thingvellirissä näkyy myös kohtuu selvästi Euraasian ja pohjois-amerikan tektonisten laattojen repeämispiste.

Päätin jäädä Thingvellirin leirintäalueelle yöksi. Ison bonuksen alueen leirintäalueelle annan siitä että täällä on myös suihku!!!

Laitoin leirin pikaisesti pystyyn ja sen jälkeen lähdin tutustumaan parlamentin kokoontumispaikkaan sekä päätin kiertää Pingvallavatn-järven tyhjällä pyörällä.

 Alpingi   Laattojen repeämisreuna Maisemaa       Pingvallavatn -järvi  Kuuma lähde Thinvellir

Järveä kiertäessäni mukavia sorateitä pitkin oli jälleen käytännössä mahdoton hillitä itseäni. Mutkia tuli luisteltua sivuluisussa ja muutenkin vähän leikiteltyä pyörällä... hyi mua :) Mutta pirun hauskaa oli!

 Tiistain reitti

Suihku tuntui monen päivän jälkeen aivan jumalaiselta. En välittänyt vaikka suihkun ovelle koputettiin muutamaan kertaan, odottakoot vuoroaan kun minä nautin kuumasta suihkusta :)

Suihkun jälkeen oli illallisen vuoro. Jostain ihmeen syystä en saanut Chili con carnessa olleita papuja kypsymään kunnolla, joten rouskuttelin sitten puoliraakoja papuja karttaa tutkaillessani.

Merkintöjä päiväkirjasta:

Keskiviikko:

Illalla päätin että keskiviikko olisi eräänlainen välipäivä, ajomatkaa Reykjavikiin ei olisi kuin noin 60km.

Aamusella kävin aamupalalla leiriskän respassa jonka jälkeen otin suunnaksi Reykjavikin (eng, visitreykjavik, Reykjavik.is). Yllättävää oli se kuinka laajalle alueelle tuo Reykjavik on levinnyt (tai itseasiassa siinä on useampi kaupunki sulautunut yhteen). Kiersin kaupunkia pyörällä samalla hotellia katsellen.

Hotelli löytyi helposti ja hintakin oli kohtuullinen. Hotellista koitin selvittää lähialueen pesuloita joissa voisin käydä pesemässä/pesettämässä vaatteita. Lähistöllä oli yksi pesula, mutta heillä ei ollut saman päivän pesupalvelua. Kun ei muutakaan vaihtoehtoa ollut niin pesaisin vaatteet huoneessa nyrkkipyykillä ja ripustin vaatteet huoneeseen narulle kuivumaan... Toivoin vain että vaatteet kuivuisivat seuraavaksi aamuksi.

Ilma Reykjavikissa oli oikein nätti, aurinkoa ja lämmintä. Kiertelin kaupungin nähtävyyksiä, istuskelin kahvilla ihmisiä katsellen ja käväisin yhdessä museossa (Reykjavik 871 +/-2 -museo). Vähän harmittaa kun missasin pari museota kun ne suljettiin jo 17:00.

 Keskiviikon lyhyt reitti Viikinkialus Reykjavikin kirkon urkupillit Kaupungintaloa Kaupungintalon reunalta maisemaa  Leifur Eirikssonin patsas  Maisemaa kirkon tornista

Reykjavikissa maksoin myös elämäni ensimmäisen kerran parturissa käynnistä... Parturille piti vakuuttaa pariin kertaan että leikkaa leikkaa, ei se tukka liian lyhyeksi mene :)

Merkintöjä päiväkirjasta:

Torstai:

Aamusella lähdin sateen uhka ylläni ajamaan kohti Bluelagoonia (wikipedia), yhtä Islannin suurista turistimagneeteista. Reykjavikista Bluelagoonille on noin 40km:n matka keskellä tasaista, aika tylsähköä maisemaa.

Bluelaguunin vesi on lähistöllä olevan maalämpövoimalan pumppaamaa vettä 2000m:n syvyydestä.

Ilma oli pilvinen ja pientä tihkua tuli taivaalta kun pysähdyin tielle Bluelagoonin kohdalle. Suunnitelmissa ei ollut käydä kylpemässä, mutta tieltä piti pari kuvaa siepata.

 Blue Lagoon

Tämän pikaisen visiitin jälkeen suuntasin lähellä olevalle Krysuvik:n aktiiviselle alueelle tietä #427 pitkin. Tihkusade alkoi kastella kypärän visiiriä Krysuvikiä lähestyessäni. Pikaisella visiitillä tuolle alueelle näin kuplivia mutalammikoita yms. Mielestäni pohjoispuolen Namafjall oli näyttävämpi. Jos keli olisi ollut parempi niin tuolla alueella olisi voinut kierrellä enemmän ja ehkä silloin olisi nähnyt jotain maata järisyttävää.

Tämän jälkeen suttailin eteläistä soratietä pitkin Selfossiin hodarille. Siinä lounasta nauttiessani kiinnitin huomiota ohi ajaviin rekkoihin joissa mainostettiin formula offroad kisoja. Harmi kun en nähnyt että missä ko kisat järjestettiin, koska olisi ollut hauska päästä katsomaan näitä "mönkijöitä".

Seuraavaksi tarkoituksena oli käydä kurkkaamassa Geysir, mutta huonosta kelistä johtuen päätin palata kurkkaamaan tätä luonnon suihkulähdettä perjantaina. Nykyään kaikkia purkautuvia lähteitä kutsutaan geysireiksi, mutta alkuperäinen Geysir on Islannin Haukadulurissa. Tankkasin pyörän ja jatkoin matkaa kohti koilista. Tihkusade hellitti ja pysähdyin kuvaamaan Gullfossin (eng) vesiputousta. Putous oli ihan ok, mutta edelleen Dettifoss oli ylivoimainen ykkönen täällä nähdyistä putouksista. Parkkipaikalla turisin Italialaisen motoristin kanssa joka oli 7 viikon pyörämatkalla, suuntana oli kuulemma vielä Norja ja mahdollisesti Nordkapp (jossa oli jo käynyt 5x aiemmin). Jospa itsekkin joskus vielä voi lähteä 7 viikon lomamatkalle... Kateeksi käy...

 Gullfoss

Seuraavan yön leirintäalueen olin jo päättänyt aiemmin. Suuntana oli koiliseen tietä #35. Leirintäalue sijaitsee kahden jäätikön, Langjökull:n (Islannin toiseksi suurin jäätikkö) ja Hofsjökullin (Islannin kolmanneksi suurin jäätikkö) välissä Hveravellirissä (NAT). Tie #35 oli ok kunnossa (tämä tie on ajettavissa myös normaalilla henkilöautolla), välistä oli jälleen tuttua jousituksen notkistajaa (nimismiehenkiharaa) ja vähän kivistä aluetta, muttei mitään mitä ei normaalilla henkilöautolla voisi ajaa.

Matkalla leiriskälle huomasin yhtäkkiä pitkän jonon hevosia matkalla etelään. Pysähdyin jossain vaiheessa yhdelle mökille kahville ja turisemaan niitä näitä paikan pitäjän kanssa. Tuli puhetta näkemistäni hevosista johon jamppa sanoi että täällä tekevät viikon mittaisia vaelluksia hevosten kanssa ja edellesinä yönä olivat olleet juurikin samassa mökissä yöpymässä). Kuulemma parhaimmillaan saattaa hevosia olla lähemmäs 100!

Kello ei ollut vielä paljoakaan kun saavuin leiriskälle, joten kävin vain hörppäämässä kahvit ja päätin ajaa saaren läpi tankille pohjoiseen ja sen jälkeen palata takaisin leiriskälle. Tien pinta parani huomattavasti leirintäalueen jälkeen. Nopeusrajoitus sorateillä on 80km/h ja tällä hyvällä tiellä oli lähes mahdotonta pitää nopeus rajoitusten mukaisena vaikka pyörä välistä vatkasikin melkoisesti.

 Kivikasa keskellä ei mitään Taivas pilvessä niin ei nähnyt että paljonko kello on Torstain reitti

Soratien jälkeen tuli pikkupätkä asfalttia ennen Varmahlidiä, jossa kävin tankilla ja illallisella. Täällä vaihdoin myös ensimmäistä kertaa paristot Spottiin, yllättävän kauan nuo paristot olivat kestäneet. Maittavan pikasapuskan jälkeen palasin samaa reittiä takaisin leirintäalueelle, olut hyvän päivän kunniaksi ja sen jälkeen leiri pystyyn.

Kun kaikki oli valmista niin menin pariksi tunniksi kuumaan lähteeseen rentoutumaan, kuuntelemaan hiljaisuutta ja ihastelemaan horisontissa näkyvää jäätikköä... Tämä tuntui paratiisilta!

Merkintöjä päiväkirjasta:

Perjantai:

Aamulla heräsin (en auringon lämpöön) vaan lampaan määkimiseen teltan vieressä :)

Kävin räpsiskelemässä alueesta kuvia aamuauringossa ja ihmettelemässä että vieläkö takarenkaassa on pintaa (ja olihan siinä vielä). Aamupalaksi nautein pari kuppia kahvia ja jotain ihmeellistä jogurtin korviketta joka ei maistunut lähellekkään jogurtilta.

 Leiriskän kuumalähde Mökki lähistöllä Langjökull-jäätikkö Kuumanlähteen alkulähteellä  Herätyskellot  Tuonne ei passaa tökätä sormea :)     Joku muistomerkki  Leiri

Suunta tänä päivänä oli etelään. Leiriskältä lähdettyäni ajelin kaikessa rauhassa ja mietiskelin että edellispäivänä ajoin varmaan turhan lujaa kun kivet paukuttivat käsille sen verran kovasti. Pysähtelin muutamia kertoja ihailemaan maisemia kameran etsimen läpi ilman ollessa puoli pilvinen. Matkalla etelään ohitin 3-4 polkupyöräilijä pariskuntaa. Todellisella seikkailulla nämä ihmiset jotka pyörällä vatkaavat saarta ympäri! Helppoa se on moottoripyörällä ajaa...

 Tuonne menossa Tuolta tulossa Jäätikköä Pakollinen kuva pyörästä Jäätikkövirta   Tästä saa vähän ideaa jäätikön massiivisuudesta Jonkun taideteos Jossain tauolla

Geysirille pysähdyin napsimaan videota ja valokuvia Stokkurista. Stokkur purkautuu säännöllisesti noin 5-8 minuutin välein. Paikalla oli aika paljon ihmisiä, monet heistä olivat tulleet Reykjavikista busseilla.

 Purkauksen odotusta Joko... Nyt se pärskähtää!    En tiedä mitä tuolla oli, mutta sielläkin porukka näytti käyvän Purkaus toisesta suunnasta        Purkaus kauempaa  Pikku Geysir

Valokuvien jälkeen oli vuorossa kuskin ja pyörän tankkaaminen ennen kuin matka jatkui etelään tietä #30 pitkin.

Kartan mukaan Fludirissä oli viimeinen vaihtoehto saada polttoainetta, ennen suunnistusta sisämaahan, joten täytin tankin täällä ääriään myöten. Todellisuudessa tien #32 varressa (itään) oli vielä 2 mahdollisuutta saada menovettä. Viimeisen tankkauspaikan tunnistaa siitä että heti sen jälkeen oli kyltti jossa luki että seuraavalle tankkauspaikalle oli 240km).

Tie #32 oli uutta todella tasaista asfalttia. Matkalla itää kohti suunnittelin käyväni katsomassa Haifossin putouksen (Islannin toiseksi korkein putous, 122m), mutta en löytynyt sinne menevää polkua.

Itää kohti jatkaessani mietein että jatkanko pohjoiseen tietä #F26 vai menisinkö Landmannalaugarin leirintäalueelle yöksi. Kello alkoi kuitenkin olla jo sen verran paljon iltapäivällä että päätin mennä leiriskälle yöksi (tuota aluetta suositteli pari paikallista edellisinä päivinä) ja ajaa sitten lauantaina tuon F26:n jos keli olisi kohdallaan.

F208 tie oli päällystetty voimalaitokselle saakka. Tämän jälkeen tienpinta oli soraa, kiveä ja tuhkaa. Ihan hyvää ajettavaa pintaa.

Maisemat pääsivät ällistyttämään totaalisesti. Pysähtelin varmaan kymmeniä kertoja räpsimään kuvia ja ihmettelemään suu auki tämän alueen maisemia... Missään muualla Islannissa en ollut nähnyt mitään vastaavaa (jälleen on pakko todeta että valokuvat eivät tee minkäänlaista oikeutta tälle paikalle, eikä kuvista saa selville massiivisia mittasuhteita).

 Värikästä kukkulaa Tummaa maisemaa Kameli    Erikoisen värinen kukkula   Huomaatko asuntoauton? Julkinen liikenne toimii kaikkialla Vihertävää kukkulaa      Jälleen yksi kuva pyörästä :) Leiriskällä vielä tyhjää... Täältä lähtee suosittuja vaellusreittejä   Polleja

Juuri ennen leiriskälle saapumista edessä oli vielä pari syvää vesistön ylitystä (ei kuitenkaan virtapaikkoja) joissa oli melkein polveen saakka vettä. Onneksi vesistön toisella puolella oli jamppa osoittamassa vähän matalampaa ylityspaikkaa.

 Perjantain reitti

Leirintäalueella oli todella paljon telttoja. Illemmalla kuulin että tältä leirintäpaikalta saattaa joutua varaamaan paikan etukäteen. Paikka on kuulemma vaeltajien suuressa suosiossa. Illemmalla kuulin myös että minua hämmästyttäneet värikkäät maisemat eivät olleet vielä mitään, vaan noin puolen tunnin vaelluksen päässä maisemat olisivat vielä huomattavasti hienommat.

Telttailin Ranskalaisen KTM kuskin leirin vieressä. Hänen kanssaan tuli illalla turistua reiteistä yms.

Ennen nukkumaan menoa kirjoitin jälleen päiväkirjaan päivän tapahtumista jonka jälkeen lueskelin mukana ollutta kirjaa. Jossain vaiheessa heräsin omaan kuorsaukseen avoimen kirjan vierestä.

Lauantai:

Aamusella heräsin ensimmäisen kerran sateen ropinaan teltan katolla. Jonkin ajan kuluttua aukaisin silmät uudestaan ja kuulostelin keliä. Vettä ei enää tullut, joten aamukahvin keittoon.

Ranskalainen oli jo hereillä ja totesi nukkuneensa todella huonosti kun viereisessä leirillä oli pidetty melkoisia juhlia noin yhteen saakka. Minulla taas ei ollut mitään havaintoa mistään juhlista :)

Siinä aamukahvia ryystäessäni päätin että lähden ajamaan F26:sta pohjoiseen ja katson matkan varrella mitä eteen tulee.

Vielä ennen starttia hörppäsin yhdet kahvit leiriskän bussikioskilla ja turisin Saksalaisen kanssa joka kehui vaellusreittejä unohtumattomiksi. Täällä voisi viettää useamman päivän vaellellen ympäristössä.

Leiriskän vesiesteistä pääsin tällä kertaa melkein kuivin jaloin kun kiersin vesiesteen vähän kauempaa ja ajoin yli vähän nopeammalla vauhdilla.

Tietä #26 kohti ajaessani olin tyytyväinen koska olin räpsinyt valokuvia edellisenä päivänä. Nyt tämä upea maisema oli täysin sumupilvien peitossa.

Tie #26 oli päällystetty yllättävän pitkälle. Siinä vaiheessa kun tiemerkintä muuttui F26:ksi niin alkoi todella pitkä ja raastava tie joka oli täynnä irtosoraa ja todella syvää nimismiehen kiharaa. Siinä ajellessa mietin muutamaankin otteeseen että onko tämä tie koko vaivan arvoinen ja että kääntyisinkö takaisin. Tie oli todella rasittava ajaa. Päätin kuitenkin aina että ajan vielä hieman eteenpäin ja katson miltä tie näyttää seuraavan mutkan jälkeen. Näin etenin kymmeniä kilometreja.

 Pyörä se jaksaa poseerata  Jälleen joku jäätikkö Uraa Maisema täynnä pikkukiviä

Ensimmäisen isomman ylityspaikan kohdalla istuskelin rantakivellä varmaan vartin jyrsien suklaapatukkaa ja miettien että jatkanko eteenpäin vai käännynkö takaisin. Virtaa ei ollut juuri nimeksikään ja pohja erottui hyvin. Ajattelin että jos en yritä niin jossain vaiheessa alkaa harmittamaan. Kypärä päähän ja yli katsomastani paikasta. Ylitys meni ilman ongelmia.

Tämän jälkeen tie muuttui vahän pienemmäksi ja samalla nimismiehen kiharat vähenivät. Nyt alkoi ajaminen taas maistua. Seuraavat pari pienempää ylitystä meni heittämällä yli.

Seuraava isompi ylitys oli jo niin lähellä määränpäätä että se meni yli hymyillen.

Tsekkiläisten (jotka olivat hummereilla liikenteessä ja lahjoittivat minulle polttoainetta) mainitseman leiripaikan jälkeen tuli eteen niin vuolas virta että en viitsinyt lähteä edes kahlaamalla etsimään ylityspaikkaa. Päätin että 5km ajamatonta F26-tietä on ok, koska olisin joutunut tulemaan saman joen ylitse toiseen kertaan palatessani samoja jälkiä. Joten käännyin tässä kohtaa takaisin ja menin leiriskälle keittelemään lounasta ja kahvit.

Turisin siinä ulkosalla leiriskän pitäjän kanssa niitä näitä joka totesi myös että vesi on aika matalalla. Hän kertoi myös että samassa paikassa oli eräs Italialainen motoristi GS:llä yrittänyt ylitystä ja lopputulos oli että pyörä oli painunut täysin upoksiin keskellä vuolasta jokea. Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, jotta olin entistä tyytyväisempi tekemääni päätökseen takaisin kääntymisestä.

Takaisin kohti etelää ajo sujui huomattavasti helpommin kuin tulomatka. Melkein koko matka asfaltille meni tapeilta ajaen. Nopeutta pidin jatkuvasti noin 80-100km/h välissä. Ylitykset meni vaivatta kun muistin mistä olin ne tullessa ajanut. Nimismiehen kiharatkaan eivät tuntuneet pahalta vaikka pyörä kiemurteli melkoisesti jalkojen alla.

Siinä ajaessa mietin että mistä mahtoi johtua tuo ajamisen helppous... Loppupäätelmänä oli että varmaankin juuri syödystä lounaasta sai lisää energiaa keskittymiseen ja tapeilta ajamiseen. Luulisin myös että jousitus toimi paremmin kun pidin vauhtia aika paljon enemmän kuin menomatkalla. Joka tapauksessa, nyt ajo taas maistui makialta :)

Tien #26 sorapätkä oli todella nopeaa, leveää ja pölisevää tietä. Autot jotka tulivat vastaan eivät hiljentäneet kohdatessa lainkaan ja jonkin verran niistä lensi kiviä silmille (onneksi olin laittanut pyörään ajovalojen suojan). Toisellakaan eteentulleella huoltoasemalla en malttanut pysähtyä vaan päätin jatkaa eteenpäin kun polttoaineen valokaan ei ollut vielä syttynyt.

Tiellä #271 väistämätön sitten tapahtui, kone sammui. Pikkuisen pyörän heiluttelua ja taas matka eteni pari kilometriä. Kartan mukaan seuraava huoltoasema oli noin 10km:n päässä Hella nimisessä kaupungissa. Matkalla huoltoasemalle kone sammui noin 6-7 kertaa, mutta pääsin kuin pääsinkin muutamankymmenen metrin päähän huoltiksesta kunnes kone ei enää lähtenyt käyntiin... Pikkuisen pyörän työntämistä ja sen jälkeen tankkiin 20,14l polttoainetta. Johonkin tuossa tankissa näyttää jäävän 3 litraa käyttämätöntä bensaa.

Huoltiksen vieressä oli kauppa josta kävin ostamassa sapuskaa leirille ja pureskelin siinä samalla banskun ja hörpin yhden jogurtin.

Seuraava pysähdys oli Seljalandsfossilla. Putous oli nätti ja sen pääsi hauskasti kiertämään takapuolelta. Tämän jälkeen ajoin katsomaan Skogafossia (eng) joka myös oli hieno. Mielestäni nämä molemmat putoukset olivat hienommat kuin Gullfoss, muttei niin hienoja kuin pohjoispuolen pari putousta.

 Seljalandsfoss  Sama takaa Skogafoss

Leirin päätin tällä kertaa pystyttää Vikin kaupungin leirintäalueelle 1-2 yöksi. Vikin leirintäalue on hienolla paikalla ja mikä parasta, täällä on suihku!

Illalla viereisten kukkuloiden yli valui pilviä todella upeasti. Annoin kameran laulaa maisemaa ihastellessani.

 Pilvet valuvat upeasti rannan vuorien ylitse       Mökkejä leiriskän vieressä Leiri Lauantain reitti

Merkintöjä päiväkirjasta:

Sunnuntai:

Tänään nukuin niin pitkään kuin unta vain suinkin riitti. Päätin muutenkin vain olla ja öllötellä tämän päivän. Lueskelin mukana kantamani kirjan läpi ja pesin ja öljysin pyörän ilmanpuhdistajan. Päivällä käväisin kurkkaamassa lähistöllä sijaitsevan kivimuodostelman (Dyrholaeyn), kävin kävelemässä upean mustalla laavahiekkarannalla ja päivälliseksi nautein Islantilaisen pizzan.

            Islantilainen superjeep

Pizzan päälle otin iltapäivänokoset jotka itseasiassa jatkuivat iltaan saakka.

Merkintöjä päiväkirjasta:

Takaisin Islannin pääsivulle

Ensimmäisen viikon reissujuttu

Kolmannen viikon reissujuttu