Maanantai:

Heräsin yön aikana muutaman kerran sateen ropinaan. Aamullakin sade vain jatkui. Perhana, nytkö joudun pakkaamaan märän teltan? :(

Kymmeneen saakka odottelin kelin paranemista, mitä ei tapahtunut. Sisäteltan päätin pakata erilliseen pussiin jottei se kastuisi. Perhana kun keli ei näyttänyt yhtään paremmalta idässä, mitä kohti minun piti lähteä ajamaan.

Oli kyllä paskamainen ajaa todella kovassa sivutuulessa joka yritti työntää minua koko ajan vastaantulevien kaistalle. Vettä tuli kuin saavista, eikä maisemien katselusta tullut mitään. Ohitin muutaman alueen jossa oli paljon sammaloituneita kiviä, mutta kovan sateen vuoksi en viitsinyt kaivaa kameraa laukusta.

Viisain päätös olisi ollut viettää vielä yksi päivä teltassa leiriskällä sateen ropinaa kuunnellen. 68km:n jälkeen kyllästyin tässä tosi paskamaisessa kelissä ajamiseen ja päätin etsiä hotellin seuraavasta kaupungista tai kylästä. Kirkjubaejarklausturissa eteen tuli hotellin mainos, joten ei muuta kuin respasta kysymään jos heillä olisi huone vapaana.

Olihan heillä suolaiseen 118€:n hintaan, mutta maksoin sen jotta pääsin kuivattamaan vaatteita ja odottelemaan sään paranemista.

 Maanantain reitti

Hotellin ravintolan aukioloajat olivat aika ihmeelliset, joten tyydyin tekemään noodeleita huoneessa samalla televisiota tuijotellen.

Mietiskelin illalla että mulla on kyllä ollut mielettömän hyvä tuuri säiden puolesta tällä lomalla. Entä jos joka päivä olisi tullut vettä samalla tavalla kuin tänään? Ei olisi ehkä Islanti tuntunut yhtä hienolta paikalta...

Tiistai:

Todella hyvin nukutun, pitkän yön jälkeen mieli oli virkeänä ja ilokseni totesin että vaatteetkin olivat kuivuneet yön aikana. Noh, kengät olivat edelleen märät, mutta niinhän ne olivat olleet jo monta päivää.

Aamupalalla käväisin aamu kasilta ja sen jälkeen jatkoin matkaa kohti itää.

Parasta kaikessa oli että sade oli lakannut. Keli oli edelleen pilvinen, mutta sain kuin sainkin kuvat sammaloituneista kivistä joita edellispäivänä olin sivusilmällä katsellut.

 Sammaloituneita kiviä  Suoraa tietä Kukkula

Joku oli kehunut Skaftafellin leirintäaluetta, mutta en jaksanut lähteä sitä ihmettelemään. Kävin kuitenkin kurkkaamassa Svinafellsjökullin jäätikköä.

Jäätiköllä näytti kulkevan porukkaa (varmaankin oppaan perässä). Tuonne jäätikölle ei ole yksin menemistä, mistä varoiteltiin opasteissa. Paikalla oli myös muistolaatta kahdelle saksalaiselle nuorukaiselle jotka katosivat jäätiköllä vuonna 2007. Täällä ei passaa alkaa kokeilemaan onneaan, koska Islanti voi puraista takaisin todella rajusti.

 Opaste Muistolaatta Sulamisjärvi Näetkö ihmiset tuolla jäätiköllä? Tuollakin on ihmisiä

Seuraavaksi ajelin kaikkien kehumalle Jökulsarlonen jäätikköjärvelle. Tähän järveen lohkeaa viereiseltä jäätiköltä massiivisia jääkimpaleita sulamaan. Valitettavasti ilma ei ollut edelleenkään minun puolellani, mutta onnistuin napsimaan jonkin verran kuvia huolimatta pienestä tihkusateesta. Kuulemma aurinkoisella kelillä tämä paikka tarjoaa uskomattoman hienon maiseman.

 Jäät matkalla kohti merta     Taustalla näkyy hämärästi jäätikkö   Kyyti   Mitä sinisempää jäätä, sen vanhempaa

Vatnajökullin jäätikkö on kyllä valtavan kokoinen. Oikeastaan koko päivän ajoin tätä jäätikön reunaa pitkin aina Höfniin saakka. Höfnissä leiriydyin kaupungin siistillä leiriskällä. Leiriskän hinta oli 1000ISK:a, suihku 50ISK:a/2minuuttia.

Teltta oli todella märkä, mutta onneksi nyt oli kuiva keli ja kohtuullinen tuulenvire, joten sain teltan kuivaksi kohtuu nopeasti.

 Viikinki :)Tiistain reitti

Ilta kului ruokaa tehdessä ja reissun tuomia ajatuksia vihkoon kirjoitellessa, joista tässä osa:

Keskiviikko:

Nukuin yön huonosti. Koko yön satoi ja ilmankosteus oli todella korkea. Tuntui kuin olisin nukkunut sumupilvessä koko yön.

Aamusella veden tulo loppui ja aurinkokin pilkahteli siellä täällä. Hienoa! Sain teltan kuivattua ja pyörän pakattua. Aamupalaksi nautein liimamaisen leivän viereisellä N1-huoltamolla. Leipää pureskellessa turisin niitä näitä yhden Adventure-kuskin kanssa.

Matka jatkui pilvisessä säässä tietä #1 pitkin kohti itää. Välistä taivas tipautti muutaman tipan vettä, mutta onneksi ei mitään suurempaa sadetta tullut. Tänään oli huomattavasti viileämpää kuin muina päivinä.

Hyvällä kelillä tämä #1-tien pätkä olisi varmaan hieno.

Tielle #939 päästyäni melkein heti eteen sattui nätti pieni putous josta piti muutamia kuvia räpsiä. Tämän jälkeen tie lähti nousemaan ylöspäin ja pian olinkin sumupilvessä jossa näkyväisyys oli välistä ihan nollassa. Ainoa mahdollisuus päästä edes hitaasti eteenpäin oli ajaa visiiri auki 1-vaihteella.

 Tuolta tulin Putous olikin yllättävän iso (ihmisiä putouksella) Tuonne jatkoin

Tämän jälkeen jatkoin sorapintaista #1-tietä pitkin. Tämä saaren kiertävä päätie on siis lähes kokonaan päällystetty. Ainoastaan pieni pätkä kaakkois osassa saarta on vielä päällystämättä.

Alkuperäisenä ajatuksena oli viettää viimeinen yö Lagarfljot-järven rannalla olevalla leiriskällä, mutta keli oli sen verran kostea, että päätin vainkiertää järven ja mennä viimeiseksi yöksi Seydisfjörduriin.

Egilsstadirissa kävin syömässä lounaan, minkä jälkeen jatkoin matkaa kohti lauttasataman vieressä olevaa leiriskää.

Tiellä #93 oli jälleen hirmuinen sumu. Tienvarren mittari näytti +8 astetta. Ylemmäs mennessä ilma kylmeni entisestään ja välistä ajattelinkin että tien pinta saattaa olla paikkapaikoin liukaskin, joten varovaisesti sai ajaa nämä viimeiset Islannin kilometrit.

 Keskiviikon reitti

Seydisfjördurin huoltiksella tapasin jälleen saksalaisen CBR-kuskin (jonka tapasin pari iltaa aiemmin leiriskällä).

Leiriskällä oli jo näin varhaisessa vaiheessa todella paljon porukkaa. Telttapaikka löytyi kuitenkin kohtuu helposti. Teltan pystytyksen jälkeen kiertelin vähän leiriskällä ihmettelemässä jos jonkinnäköistä kulkuneuvoa aina aavikkomaastureista vanhoihin jeeppeihin.

Italialainen gessukuski (josta kirjoitin aiemmin) tuli myös samalle leiriskälle. Hänellä oli tullut tänään ongelmia ABS:n kanssa, koska hän oli upottanut pyöränsä sisämaassa olevaan jokeen (tästäkin kirjoitin aiemmin). Hänellä ei ollut tarvittavia työkaluja pyörän purkamiseen ja vian etsimiseen, joten iltaa kulutettiin pyörää purkamalla ja vikaa etsimällä. Valitettavasti emme onnistuneet paikallistamaan vikaa.

Siinä pyörää ruuvatessa tuli ilmi että tämä italialainen asui Ranskassa, saksalainen CBR-kuski hollannissa ja minä, suomalainen Saksassa. Saatiin siinä kunnon naurut aikaiseksi.

Iltasella mentiin italialaisen kanssa paikalliseen ravintolaan syömään ja nauttimaan muutama olut. Siinä varmaan pari tuntia turistiin niitä näitä. Oli oikein mukava heppu.

Saas nähdä mitä Fär-saaret tuovat tullessaan, toivottavasti keli olisi ainakin parempi kuin mitä täällä Islannissa on näinä viimeisinä päivinä ollut.

Torstai:

Aamusella aikainen herätys, teltan pakkaus ja sen jälkeen Shellille kahville.

 Seydisfjördur Putous kaupungin laidalla Kaupunkia Porukka jonottaa laivaan

Laivaan päästyäni ensimmäiseksi suihkuun ja sen jälkeen päämäärätöntä haahuilua laivalla.

Päivä ja ilta meni nopeasti italialaisen (Carlos) gessukuskin kanssa turistessa.

Yö meni pyöriskellessä kun tiesi että herätys olisi 02:30. Laiva rantautui Fär-saarille 04:30 (perjantaina), jonka jälkeen ajoin läheiselle leiriskälle, pystytin teltan ja jatkoin keskeytyneitä uniani.

Perjantai:

Aamusella ponkaisin virkeänä pystyyn ysin aikoihin. Normaalit aamutoimet ja teltan pakkaus. Tämän jälkeen odottelin leiriskän manageria saapuvaksi jotta saisin maksaa yöpymisen. Managerilta kuulin että olin kuulemma ensimmäinen suomalainen tuolla leiriskällä tälle vuodelle.

En meinannut päästä liikkeelle leiriskältä kun eräällä Hollantilaisella eläkeläisellä riitti juttua loputtomasti. Hän oli kuulemma kierrellyt eurooppaa jo useamman vuoden eläkkeelle jäätyään. Islannissa oli kuulemma viettänyt 3kk ja nyt oli pikkuhiljaa menemässä talveksi kohti eteläistä eurooppaa.

Aamupalaksi nautin kahvin ja keksin Torshavnin (eng)keskustassa. Fär-saarten kartan kävin poimimassa kahvilan vieressä olevasta info-pisteestä.

 Fär-saaret

Pyörän tankki oli täynnä Islantilaista polttoainetta ja sitä lähdin polttamaan ajamalla kohti pohjoista.

Ajaessa kiinnitin huomiota että gepsissä ei näkynyt yhtään tietä ja rantaviivatkin oli karttapohjaan piirretty vähän miten sattuu... Jos gepsiä olisin pelkästään uskonut niin hengitystä olisin joutunut pidättämään kun sen mukaan välistä ajelin meren päällä (tai pohjassa)...

Fär saarilla on päällystettyjä teitä noin 600km, joten kyllä täällä ajamista riittää. Käyttämässäni kartassa ei ollut tien numeroita merkitty, joten päivän reitin näet kartasta alapuolella.

 Perjantain reitti

Suunnitelmissa oli vierailla kaikissa kylissä koilis-osassa saaria (myös kylissä jonne pääsee siltaa tai tunnelia pitkin). Valitettavasti sade ja sumu muutti suunnitelmia joten päätin skipata osan kylistä.

Tänään vierailin seuraavilla saarilla: Streymoy, Eysturoy, Bordoy ja Vidoy.

Eysturoy - Bordoy saarten välillä menee tunneli meren alta. Tunneli on maksullinen, mutta moottoripyörät pääsevät ilmaiseksi (tarkastin tuon maksuhomman läheiseltä huoltoasemalta).

Klaksvikin kohdalla alkoi vettä tulemaan kuin kuuluisan Esterin hanurista. Alunperin ajattelin käydä kurkkimassa kaupunkia tarkemmin, mutta sateen vuoksi jatkoin matkaa eteenpäin.

Vidareidissä ihastelin hiljaisuutta pitemmän aikaa. Katselin myös kun pikkuiset sorsanpoikaset opettelivat uimaan (tai ehkä niillä oli menossa sukellusharjoitukset :)

 Ruohokatot Kirkko Lahti

Takaisinpäin ajaessa keli alkoi pikkuhiljaa parantua Klaksvikissä. Maha alkoi jo kurnia, mutta en malttanut pysähtyä kun kelikin parani.

Heinoimmat paikat tämän päivän reissulla tulivat vastaan mm Oyndarfjordurissa (pikku putous) ja pieni lahti Gjogv:ssa,jossa pysähdyin vohvelikahville. Eidin kohdalla oli jostain kuvasta tutun näköinen kalliomuodostelma, mutta kovan sumun vuoksi niistä näkyi vain puolet, eikä kuvaa oikein saanut siepattua.

 Pikku putous Vihreää Luonnon satama veneille  Vohvelikahvila Joku kylä

Näiden paikkojen katsastamisen jälkeen suuntasin takaisin Thorshavniin jossa päätin etsiä itselleni hotellin, koska keli näytti siltä että sadetta oli jälleen luvassa. Hotel Thorshavnista sain siistin huoneen hintaan 80€.

Illallisessa kävin paikallisessa pihvipaikassa. Ajattelin syödä kunnon pihvin ja riipaista paikallisen olusen palan painikkeeksi. Lihan hinta oli melkoinen, mutta lautasen eteen saatuani ihmettelin että jo on tuolla pikku klöntillä hintaa... Noh, liha oli ihan hyvää ja olut makoisaa, mutta kieltämättä pikku nälkä jäi vielä tuon jälkeen...

Lauantai:

Aamu alkoi hotellin ravintolassa hassun makuisen leivän mutustelulla. Sen jälkeen koitin löytää sääennustusta televisiosta, mutta eihän sieltä mitään sääennustetta löytynyt. Hotellista ulos ja sen jälkeen jälleen kohti pohjoista.

Ensimmäiseksi päätin suunnata Saksuniin, koska viereisessä vuonossa näytti satavan. Saksuniin meni pieni 1-kaistainen päällystetty tie. Perillä oli pienen pieni kylä ja pikkuruinen ruohokattoinen kirkko.

Parkkipaikka oli täynnä autoja, joten muiden harmiksi ajoin pyörän kirkon viereen parkkipaikalle. Varmaankin likainen pyöräni pilasi muiden ihmisten maiseman, mutta en jäänyt sitä sen kummemmin harmittelemaan. Sieppasin muutaman kuvan kirkosta ja sen jälkeen kävin kurkkaamassa lähellä olevan rannan. Vesi kuitenkin katkaisi matkani, enkä päässyt kurkkaamaan haluamaani laavarantaa. Kokeilin päästä kiertämään pyörällä lähemmäs tuota rantaa, mutta rannalle vievällä tiellä oli ajokielto, joten päätin kääntyä takaisin.

 Pikku puro Ruohokattoinen kirkko Kirkko toisesta suunnastaLaavarantaa Mutkaa Missä on Nils Holgersson?  Puro  Sola Matkalla

Viereisen vuonon sade oli loppunut, joten seuraavaksi ajelin Tjornuvikiin. Loppupätkä tiestä oli oikein nättiä ja se johti nättiin Tjornuvikin kylään. Kylässä oli 5 viikinkihautaa. Tästä kylästä näin myös edellispäivänä näkemäni kivimuodostelman. Muutama kuva ja sen jälkeen suunnaksi lännempänä oleva Vestmannan kaupunki.

 Heinä kuivataan haasialla Rantaa Risin ja Kellingin -kivimuodostelma Kukkulaa Tjornuvik

Matkalla Vestmannaan ohitin pienen Kvivikin kylän/kaupungin jossa oli monta heinäkattoista taloa. Kvivikin jälkeen hyväkuntoinen tie nousi yllättävän korkealle miellyttävien mutkien saattelemana. Tämä tie on varmaan paikallisten motoristien suosiossa.

 Kvivik Näitä penkkejä ei kukaan varasta

Vestmannassa ei ollut oikein mitään mielenkiintoista nähtävää, joten pikainen uuppari kaupungilla ja takaisin...

Tältä Streymoyn saarelta ajoin tunnelia pitkin Vagarin (eng) saarelle. Suuntana oli Vagarin länsireunalla oleva Gasadalurin kylä. Matkan varrella Midvagurissa oli nätti punavalkoinen kirkko.

Gasadalurin kylään pääsee kapeaa 1-kaistaista tunnelia pitkin. Tämä tunneli on valmistunut muistaakseni vuonna 2006, joten kylä on ollut totaalisen eristyksissä pitkän aikaa (kylässä oli ainoastaan muutama talo, wikipedian mukaan asukasluku on 14 henkilöä). Paikallisesta infotaulusta luin että ennen tunnelin valmistumista posti tuotiin kylään kukkuloiden yli kävelemällä... Täytyy sanoa että aika kovaa hommaa kun nämä kukkulat eivät ole mitään matalia.

 Kylän laakso GasadalurLammas kummastelee minua Tindholmurin saari

Kylästä takaisinpäin ajaessani ihmettelin kukkulan rinteessä näkyvää siksak-kuviota. Lähelle päästyäni kävi ilmi että se oli vanha vaellusreitti jota pitkin mm posti oli tänne tuotu. Kävin kiipeilemässä puoli tuntia tuota reittiä pitkin vieressä ruohoa jyrsivien lampaiden ihmettelevien katseiden alla. Reitin varrella oli siellä täällä kivikasoja. Jostain luin myöhemmin että vaellusreitit täällä merkitään noilla kivikasoilla.

Takaisin Streymoyn saarelle päästyäni pysähdyin puraisemaan loistavan hyvän hodarin #10-tien risteyksessä olevalla effo-huoltamolla. Maittavan lounaan jälkeen suuntasin eturenkaan kohti Torshavnia vanhaa tietä #10 pitkin.

Hetken jo luulin että löytäisin näiltä saarilta soratien, mutta Sornfellin huipulle nouseva pikkutie oli myöskin päällystetty. Tie oli mukavan mutkainen ja maisemat ylhäältä olisivat varmaan olleet hienot ellei huippu olisi ollut pilven peitossa.

Hieman etelämpänä löysin tien joka johti nättiin laaksoon ja kolmen talon Nordradalurin kylään. Tiellä oli useita tiukkoja hiusneulamutkia. Maisema laaksossa oli upea! Alhaalla meri oli todella syvän sininen, laakso oli kirkkaan vihreä ja kelikin oli aurinkoinen. Hevoset, lampaat ja hanhet tallustivat vapaana sulassa sovussa joka puolella laaksoa.

Tie #10 on mielestäni yksi parhaimmista (maisemaltaan) Fär-saarilla. Tämä tie kulkee korkealla kukkuloiden päällä ja sieltä avautuukin hienoja maisemia joka puolelle puutonta Streymoyn saarta.

Torshavniin päästyäni palasin takaisin tutulle leiriskälle. Teltan pystytyksen jälkeen tekaisin sapuskat ja sen jälkeen lähdin käveleskelemään ja sieppaamaan muutamia kuvia Torshavnista.

 Linnoituksen tykkejä Linnoituksen pieni päärakennus Venhosia Ruohonleikkaajalle töitä    Vanhaa osaa Torshavnista Väriä Satama      Lauantain reitti

Sunnuntai:

Positiivinen herätys tänään, vettä ei sada! Nousin kohtuu aikaisin, keittelin kahvit ja kuuntelin kuorsausta läheisestä teltasta.

Tänään ei ole kiire minnekkään. Pakkasin teltan pyörän päälle, käväisin pullakahvilla huoltiksella ja tämän jälkeen koitin löytää reitin lounaaseen.

Täällä ei teiden risteyksiä ole merkattu aivan yhtä selvästi kuin Islannissa, tai sitten olen tulossa sokeaksi. Muutaman u-käännöksen jälkeen kuitenkin löysin oikealle tielle.

 Torshavn kukkuloilta kuvattuna

Ensimmäiseksi ajoin Velbastaduriin. Kyseessä oli pieni kylä, jonne joku oli rakentamassa ihmeellistä pallon muotoista taloa... Mikähän idea sellaisessa talossa on?

Velbastadurista jatkoin Sydradalurin kylän kautta Kirkjubouriin. Kirkjubourin kylä oli merkattu kartoissa historialliseksi nähtävyydeksi. Kylässä oli useita ruohokattoisia taloja, valitettavasti en kerennyt ottaa montakaan kuvaa ennenkuin jo tutuksi tullut vesisade alkoi.

 

Tästä kylästä suuntasin läheiseen Gamlaraettin satamaan odottelemaan lauttaa eteläiselle Sandoyn (suom) saarelle. Lauttarannassa ei ollut minkään maailman aikataulua lautoille ja jouduinkin odottelemaan noin 45minuuttia ennenkuin ensimmäisiä autoja alkoi tulla jonottamaan. Kyselin muutamista autoista että onko heillä tietoa milloin seuraava lautta tulisi, mutta kukaan ei oikein tuntunut tietävän... Noh, lisää autoja ilmestyi, joten lautankin luulisi saapuvan lähitulevaisuudessa.

Lopulta lautta saapui ja pyörän lauttaan ajettuani totesin hämmästykseksi että lautta oli ilmainen. Pyörä yhdellä narulla kiinni ja sen jälkeen kahville turisemaan yhden vanhemman Islantilaisen miehen kanssa. Lauttamatka Sandoyn saarelle kesti 30 minuuttia jonka jälkeen lähdin ajamaan Skopunista pienessä tihkusateessa kohti Sanduria (suom).

Sandurista jatkoin suoraan Skarvanesin hylättyyn kylään (joka ei paikalle päästyäni ollutkaan hylätty...). Keli jatkui edelleen tihkusateisena, joten kuvia ei tullut räpsittyä.

Kalanruotoja kävin ihmettelemässä Skalavikin laiturilla ja josta jatkoin suoraan matkaa Husavikiin. Pakko mainita että ensimmäiset ihmiset Sandoyn saarella näin Husavikissa. Joukko lapsia juoksi tien varteen heiluttelemaan käsiä sateessa ajavalle motoristille. Vilkuttelin lapsille takaisin samalla kun suuntasin Dalurin kylää kohti.

Dalurissa pysähdyin tarkastelemaan karttaa tarkemmin. Kartasta huomasin että Sandurista lähtee pienen näköinen tie (harmaaksi merkitty) saaren länsirannalle. Joten ei muutakuin takaisin Sanduriin josta tuo pieni tie löytyikin välittömästi (kylässä oli vain pari tietä). Pian tie muuttui huonokuntoiseksi asfaltiksi ja sen jälkeen soraksi! Löysin kuin löysinkin soratietä Fär-saarilta!!! Tämä pikkutie johti nätille kivikkoiselle rannalle jossa paikallinen perhe oli piknikillä (vesisateessa).

En jäänyt sen kummemmin paikkaa kummastelemaan vaan suuntasin takaisin lauttarantaa kohti. Jouduin jälleen odottelemaan lauttaa pitemmän aikaa. Tulomatkalta tuttu Islantilainen tarjosi lämmittelypaikkaa autossaan, mutta kieltäydyin kohteliaasti (koska hänen autonsa penkki olisi kastunut aika märäksi vetisestä ajopuvustani).

Lopulta lautta saapui ja tällä kertaa matka takaisin pääsaarelle olikin maksullinen (ovelaa, koska muuta kuljetusta ei ole tarjolla). Lauttamatkan hinta oli 85DKK (pyörä 40DKK, matkustaja 40DKK). Lautalla nautin lounaaksi hodarin ja juttelin Islantilaisen pariskunnan kanssa.

Täällä on helppo päästä juttuun ihmisten kanssa. Tuntuvat olevan kiinnostuneita turisteista.

Pääsaarelle päästyäni ajoin suorinta tietä takaisin Torshavniin. Kiertelin kaupunkia ympäri ja koitin löytää avointa museota tms, mutta valitettavasti kaikki museot olivat kiinni. Ainoa keino saada aika kulumaan Torshavnissa sunnuntaina oli istua kahvilla, kirjoitella päiväkirjaa ja katsella kun muutama ihminen kiiruhti asioillaan edes takaisin.

 Nordic house ja Fär-saarten Stonehenge  Pääovi (kahvila oli suljettu)

Siinä päiväkirjaa kirjoittaessani tuumailin menneitä päiviä tällä saarella:

Useamman kahvikupillisen jälkeen maha alkoi saada tarpeekseen kahvista, joten hyppäsin takaisin pyörän päälle ja kiertelin Torshavnin kaupunkia. Satamaa ohittaessani huomasin että siellä oli jo muutamia pyöriä parkissa, joten pysäköin oman pyöräni jonon jatkoksi ja menin terminaaliin odottamaan ja lueskelemaan Fär-saarten esitteitä (pöllöä lueskella näitä esitteitä näin jälkikäteen).

 Sunnuntain reitti

Lopulta tuli boardingin aika ja sain pyörän laivaan. Couchette oli tällä kertaa yhdeksälle hengelle, joten aika ahtaalta vaikutti. Heti ensimmäiseksi käväisin suihkussa ja takaisin couchetteen päästyäni sinne oli jo ilmestynyt neljä muuta henkilöä. Lähdin kannelle hyvästelemään Fär-saaret, sen jälkeen kävin syömässä ja nauttimassa pari huurteista. Kummasti taas alkoi väsyttää ja meninkin nukkumaan jo hyvissä ajoin.

Maanantai:

Yöllä heräsin muutaman kerran kun hytissä oli niin kuuma. Vähän vettä vieressä olleesta pullosta ja takaisin unten maille. Aamusella heräilin useampaan kertaan kun odottelin että aamupala alkaisi. Lopulta kello alkoi olla sen verran että pomppasin ylös ja huomasin että couchetessa oli yhteensä kahdeksan henkilöä. Ei ihme että hytissä oli kuuma ja huono ilma. Porukka oli kyllä tullut hyttiin hiljaa kun en ollut herännyt heidän saapumiseensa.

Aamupalalla olin ensimmäisenä. Kerkesin syödä aamupalan kaikessa rauhassa ja hörppiä useamman kupin kahvia samalla kun katselin ikkunasta laivan jättämää vanaa merellä. Muutama isompi lintu liiteli laivan perässä.

Aamiaisen jälkeen istuskelin pitkään kahviossa merelle katsellen. Merellä näkyi muutamia öljynporauslauttoja. Jossain vaiheessa myös Shetlannin karut saaret ilmestyivät näkyviin.

Kävin poimimassa kameran ja optiikan hytistä ja menin kannelle napsimaan kuvia saarista ja laivaa seuraavista linnuista.

 Liitelijä Shetlantia Majakka Tutka-asema Mikä lintu?

Puolenpäivän näytöksessä kävin kurkkaamassa Shrekin. Elokuvan jälkeen päivä kului todella hitaasti. Harmitti vähän kun olin jo kirjankin kerennyt lukea läpi. Istuskelin useamman tunnin kahviossa katselemassa ihmisten touhuilua. Kova tohina tuntui olevan päällä kaikilla, porukka liihotti edestakaisin ja lapset vuorotellen itkivät ja nauroivat.

Jossain vaiheessa kyllästyin pelkkään istuskeluun, joten palasin hyttiin ja otin päikkärit :)

Päikkäreiden jälkeen lähdin illalliselle ja sen jälkeen istuskelin jälleen ihmettelemässä menoa laivalla. Jo muutamaan kertaan tapaamani Hollantilainen vanhempi mies tunnisti minut ja sen jälkeen turistiin niitä näitä muutama tunti kahvikupposen äärellä.

Painuin pehkuihin jälleen hyvissä ajoin, koska herätys olisi 04:30.

Tiistai:

Heräsin ennen herätyskelloa. Pyöräkamppeisiin pukeutuminen ja tavaroiden pakkaus. Tämän jälkeen pari tuntia makoilua laivan käytävillä satamaan tuloa odotellessa (taisin torkkua melkein koko ajan).

Vähän ennen satamaan tuloa pääsimme autokannelle ja sain pyörän pakattua. Tanskassa oli hyvä ilma, joten kotimatka saattoi alkaa.

Ajeleskelin vähän matkaa pienempiä teitä Tanskassa, koska suurinosa päivästä kuluisi puuduttavalla moottoritiellä.

Tanskan puolella pysähdyin pari kertaa ja yritin päästä eroon Fär-saarten kruunuista (pukkasivat noita kruunuja käteen laivalla). Missään eivät suostuneet ottamaan vastaan muuta kuin Tanskan kruunuja, mikä nyt oli vähän kumma homma koska Fär-saaret kuuluvat Tanskalle.

Koko matka kotiin sujui jouhevasti, moottoriteillä ei ollut ruuhkaa ja kelikin suosi motoristia. Kotiin pääsin iltapäivästä ja koko lomamatkan mitaksi näytti tulleen 7582km.

Loppukommenttina voisin sanoa että murehtimani takarengas kesti todella hyvin ja pintaakin oli jäljellä vielä muutama milli.

Takaisin Islannin pääsivulle

Ensimmäisen viikon reissujuttu

Toisen viikon reissujuttu